Havannankoirasta

Minä se olen varsinainen yhden koiran ja rodun ekspertti. En ole kasvanut koirien ympäröimänä ja olin 100%:n koiranoviisi ottaessani meille koiran. Jos jossain, niin tässä koiran hankinnassa, koen olleeni onnekas. Löysin itselleni ja perheelleni sopivan rodun ja yksilön, joka valtasi sohvaltamme paikan kuin olisi siihen aina kuulunut. Alma-havannan tarinan kirjoitan jossain vaiheessa aivan erikseen -sen se on totisesti ansainnut<3

Havannankoira-rotua on kuvattu monilla adjektiiveilla: ystävällinen, rakastava, leikkisä, iloinen, älykäs, kiintyvä, valpas. Yksilöillä tietenkin korostuu mitä piirteitä kullakin, mutta ilokseni voin kyllä sanoa tunnistavani Alma-havannassa kaikkia kuvailtuja piirteitä (kuuluuko äänessä äidin ylpeys, hah:))

Jostain syystä meille on perhepiiriin jäänyt elämään kauan sitten rodusta luettu määritelmä: osallistuva perhekoira. Tästä on tullut hymyillen viljelty kommentti tilanteissa, joissa oma havannamme osoittaa kiinnostustaan perheen tekemisiin ja kodin tapahtumiin; usein huvittavilla tavoilla.

Havanna todellakin on valpas ja osallistuva sekä omaan perheeseensä sitoutuva. Se haluaa olla siellä missä tapahtuu, vaikka jo hieman ikääntyneenä saattaakin seurata tapahtumia sivummalta. Mutta kaikkien saapumiset, lähdöt ja ajen rytmissä tapahtuvat muutokset se noteeraa tarkasti. Jos alat jumpata, se asettuu lattialle seuraamaan tilannetta tai heittäytyy leikkisäksi. Jos alat soittaa pianoa, se asettaa päänsä pedaalijalan päälle kuin keskittyäkseen musiikkiin. Jos menet vessaan, se seuraa hetken kuluttua perässä (jos vessan ovi on kiinni, se saattaa nököttää oven takana odottamassa). Jos teet ruokaa, se makoilee hellan tai jääkaapin edessä -pääasiassa aina tiellä:)

Meidän havanna ei ymmärrä suljettuja ovia ja olen lukenut, että havannan eristäminen omalle alueelleen voi todella masentaa sen ja aiheuttaa käytöshäiriöitä. Sen siis pitää saada osallistua ja tuntea olevansa osa perhettä.

Parasta, mitä (herkkujen lisäksi) voi havannallemme tarjota, on koko perheen tai vähintään kahden perheenjäsenen yhteinen ulkoilutuokio. On ihan liikuttavaa, miten karvakuono osoittaa antavansa arvostusta yhteiselle tekemiselle! Se kipittää innoissaan eteisessä henkilöltä toiselle ja pyörii jaloissa kuin varmistaakseen, että kaikki ovat todellakin lähdössä mukaan. Ulkona se vilkaisee useasti sivulta toiselle ja viipottaa ykkösenä menemään kertoen, että tässä tulee mun perheeni. Joka kerta hämmästyn sen kykyä viestittää iloaan ja tyytyväisyyttään. Kerrankin sen ulkoilua ei määritä sää tai lenkin suunta! Ero normiulkoiluun on selvääkin selvempi.

Havannan voi melko helposti kouluttaa kodin vahdiksi, sanovat. Ja uskon sen! Jo pienenä Alma-havanna ilmoitti haukullaan hyvissä ajoin, jos joku lähestyi sen kotia. Niin se teki rivitalossa ja jatkaa edelleen kerrostalossa. Haukku raikaa, jos kotona summeri soi. Se on usein hämmästyttänyt tarkkuudellaan. Se tunnisti tyttöjen skopan äänen jo kaukaa. Auton kyydissä ollessaan se tunnistaa tietyt risteykset. Mummulaan mennessä se alkaa vinkua ja vaatia ulos, kun käännytään tutulle kadulle. Samoin se oppi aikanaan tietämään, milloin mentiin Cocon luokse ja nosti shown pystyyn muutamaa korttelia ennen perille pääsyä.

Vahdin hommat ovat lähes ainoita tilanteita, jolloin se innostuu elämöimään ja tekee selväksi, kenellä huusholli kuuluu. Mutta tulijat se ottaa kuitenkin vastaan poikkeuksetta iloisena häntä vispaten.

Haukkujerkkyydestä sitä ei muuten voi moittia. Ulkona harvakseltaan tulevat haukkusarjat ovat lähinnä huvittavia ja osoittavat kuningattaren olevan tohkeissaan ja elementissään. Isojen koirien haukkua se itse vähän kavahtaa.

Havannan villava aluskarva on niukka ja puuttuu usein kokonaan. Peitinkarva on hyvin pitkää ja näyttelykoiran kaikenlainen trimmaaminen on kiellettyä. Meillä Ainoa asia, joka havannan omistajana on aiheuttanut todella harmaita hiuksia, on vaativa turkki.  Tämäkin on kuitenkin yksilöllistä. Turkeissa on siis eroja ja toiset vaativat enemmän hoitoa kuin toiset. Jos kyse on näyttelykoirasta tai turkin haluaa pitää luonnollisena, on varauduttava säännölliseen harjaamiseen ja pesemiseen.

Tiedän havannan omistajia, jotka harjaavat/kampaavat turkin useamman kerran viikossa, mutta olen myös kuullut että joillekin riittää huomattavasti harvempi rytmi. Ja sitten on meitä, joille kaikki muodot tuntuvat haastavilta...

Lähtökohtaisestihan näissä asioissa voi katsoa vain peiliin.  Ensinnäkin rutiini turkin hoidossa pitää takoa omistajan kalloon jo alusta alkaen ja samalla rutiini tulee opettaa myös pennulle. No, onneksi olemme löytäneet, kuten moni muukin, tapamme elää turkkihaasteiden kanssa. Havanna käy trimmattavana ja sen turkki yritetään pitää nykyään paremmassa, lyhyessä kuosissa. Voi helpotusta! Toki kuningattaren on pukeuduttava tätä nykyä kylmemmällä säällä viittaansa, jotta se tarkenee:)

Koiran karvasta puheenollen on vielä mainittava, että jos turkinhoito onkin ajoittain ollut haastavaa, on pohjavillan puuttuminen osaltaan mahdollistanut itselleni havannan hankinnan. Olen allerginen astmaatikko, joka luuli 40-vuotta, etten voi elää saman katon alla karvaisten kera. Havannasta ei juuri karvaa lähde, mikä on myös erittäin miellyttävä piirre lemmikissä.

Kun havanna muutti meille, tytöt olivat kouluikäisiä eikä perhepiirissä muutenkaan ollut vauvoja eikä taaperoita. Tästä huolimatta havanna on ollut ymmärtäväinen pieniä kohtaan. Se ei anna retuuttaa itseään, muttei myöskään pienestä piittaa. Kun se saa tarpeekseen, se etsiytyy tarkkailuasemiin turvapaikkaan, kuten sohvan alle tai nojatuolille.

Yleisestikin rotua pidetään perheystävällisenä. Myös toisista eläimistä havanna on lähtökohtaisesti kiinnostunut ja innoissaan. Tämä on tärkeä osa sen sosiaalista luonnetta. Koirakontaktiti ovat mieluisia ja välttämättömiä. Havanna sopii myös monenlaiseen harrastamiseen.

Havannalla on monta nimeä: bichon havanese, bichon havannese tai bichon havanais. Virallinen nimi on vuodesta 2009 alkaen ollut havannankoira.

Se on kääpiökoira- ja seurakoirarotu, joka on rantautunut Suomeen vuonna 1989. Sen nimi liitetään Kuubaan, mutta varhainen historia sijoittuu läntisen Välimeren alueelle, josta se on mahdollisesti merimiesten mukana seilannut Havannaan.

Mikäli virallisemmat rotujutut kiinnostavat, suosittelen käymään mm. Havannalaiset ry:n sivuilla.