Kuningatar käy töissä

Aikuisten parisuhteissa on usein kyse toisenlaisesta palapelistä kuin vain kahden ihmisen viihtymisestä yhdessä. Uuden kumppanin mukana vastaanotetaan koko paketti ja uusi elämä aloitetaan niin että repuissa on molemmilla jo yhtä sun toista mukana kuljetettavaa.

Mun repussa oli Alma-niminen karvalisä, the Queen. Kun Cocco ja Alma tapasivat vuonna 2011, oli se rakkautta ensi nuuhkaisulla ja silityksellä. Molemminpuolista.

Kauppias ja markkinointipäällikkö tänä kesänä:)

En tiedä, miten olisin kestänyt sen, jos Cocco ei olisi ymmärtänyt Alman päälle😊 En ole itse ollut ns. koiraihminen koko elämääni ja esim. lemmikkijyrsijät eivät mahdu kanssani samaan huusholliin, joten ymmärrän kyllä oikein hyvin, ettei toisen lemmikki välttämättä ole toisen suosikki. Mutta voi, se olis ollut surkeaa! Ja voi, miten oli ihanaa, kun Cocon ja Alman suhde tuntui alusta alkaen niin luontevalta ja kodikkaalta!

Cocco ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi Alman hoitajaksi. Hänellä oli kokemusta monestakin koirasta ja olin kiitollinen tarjotusta avusta. Seuraavalla talvilomalla olin tyttöjen kanssa Ylläksellä ja Alma jäi ensimmäistä kertaa Cocon hoitoon. Silloin alkoivat myös Alman työkeikat. Cocco oli heti sitä mieltä, että Alma voisi olla hänen kanssaan kaupalla, käydä töissä siis. Minä, kuten aina, olin aluksi epävarma. Mietin, ymmärtääkö Alma, ettei voi yli-innokkaasti hyökkiä ihmisiä kohti; että ne puotiin tulijat, eivät ensisijaisesti saapuneet vain sitä katsomaan! Ja mitäs, jos koiran läsnäolo karkoittaa jonkun asiakkaan? Entäs allergiset? 

Karvaiset asiakkaat ovat Alman työpäivän piristys!

Ei Alman ura lähtenyt ihan ensi kerrasta lentoon. Se ei ymmärtänyt ollenkaan esim. sitä, että Cocco poistui välillä paikalta ja jätti sen kauppaan! Vaaratilanne syntyi, kun kuningatar ymmärsi avautuvan oven olevan kutsu sen astella ulos... Se napattiin lennosta, onneksi. Kerran se lähti asiakkaan helmoissa ulos ovesta, mutta ystävällinen asiakas palautti sen saman tien ja kommentoi, ettei tarkoittanut koiraa ostaa :D

Alma alkoi kuitenkin löytää paikkansa työyhteisössä ja asiakkaiden keskuudessa ja se ylennettiin vihdoin markkinointipäälliköksi. Ajoittain Cocco antoi palautetta, että se saa kyllä asiakkaita sisälle liikkeeseen, mutta ei välttämättä ostoksille... Kuningatar puolustautui, että usein häntä kysellään, jos hän ei ole paikalla ja että hän taitaa edelleen olla liikkeen kuvatuin kohde. Ei tällaisia meriittejä sovi unohtaa!

Alma pitää myös työharjoittelijoista. Ne usein ulkoiluttavat sitä tai silloin tällöin Alma heitä. Nimittäin kuningatarmaisella päättäväisyydellä Alma tietää, mitä tahtoo. Silloin kokemattomampi harjoittelija on ihmeissään. Vaihtoehtoisesti Alma saattaa kieltäytyä liikkumasta (liian märkää), kieltäytyä palaamasta (lenkillä on kivaa) tai käyttää aikansa loputtomaan haisteluun (koiran perustehtävä!). Kaupanalan harjoitteluun tulevan ensisijainen vaatimus ei ole kokemus koirista, mutta tässä liikkeessä sen voi todeta olevan eduksi.

Cocco on laittanut Almalle pedin työpisteensä viereen. Kuningatarkin ikääntyy eikä se jaksa enää vahtia ovea alvariinsa. Se torkkuu ja kulmiensa alta kurkkii valtakuntaansa ja puuttuu ainoastaan suurempiin epäkohtiin tai parhaisiin kinkunsiivuihin. Monarkian ihailijat onneksi tulevat käymään tasaisin väliajoin ja heitä hän rientää onnellisena tervehtimään. 

Hän on yksi Alman lemppareista:)

Viime jouluna Alma sai asikkaalta joulukortin. Lisäksi sen jouluiloihin kuului joulu-ulkoilutus ja kyläily asiakkaan, erään ihanan herrasmiehen ja hänen puolisonsa luona! Palaute ja huomio ilahdutti kuningatarta kovasti :)

Mikä on Alman eläkeikä? Ei ole ollenkaan paha, että Alma on jo vähän rauhoittunut ikäännyttyään. Ja hiukan on ollut havaittavissa, että siltä saattaa joskus puuttua pelisilmää sekä ymmärrystä niitä kohtaan, jotka keskittyvät asiakkaan perustehtävään. Se nimittäin pyörii välillä jaloissa eikä muutenkaan välitä aina väistellä. Kuningattarelle sopivaan tyyliin, you know, sille kuitenkin sallitaan paljon. 

Kuningatar kylpee

Kuningatar Alman puunauspäivä on harvoin, on työläs, ei ole kuningattaren mieleen... Toisaalta, eikö se kuulu asiaan, että kuninkaalinen kylpypäivä hermostuttaa myös palvelusväkeä?
Aika kivasti siitä kuitenkin nykyään selvitään, koska kamarineito on ollut palveluksessa kuningattaren ensikylvystä asti ja tuntee tämän tavat. Ja kyllä kylpyseremonioissa sentään on vähän sellaista yhdessä tekemisen ja laatuajan tuntua :D

Sen verran toimiin on valmistauduttava, että aikataulutus tulee suunnitella tarkkaan ja sen pitää istua kuningattaren rutiineihin. Alman pitää ensin syödä ja ulkoilla, koska kostealla turkilla ei ole ulos lähtemistä. Kuninkaallinen flunssa voisi olla vielä paljon miesflunssaa vakavampi. 

Lisäksi valmistelut on tehtävä mahdollisimman salaa... Jos käry käy, saa Almaa etsiä sänkyjen alta piilosta. Palveluskunta on hyvä ja ryömii hakemaan, jos on mokannut näyttämällä harjan tai kynsisakset! Juu ja tiedetään; epäonnistunutta kasvatusta kaikki tyynni. Mutta kuninkaallisestakin kasvatuksesta huolimatta linnoissa on aina elänyt muutama kurittomampi prinsessa :)

Ensimmäinen vaihe on Almasta siedettävin, ehkä jopa aika ok. Se menee kylpyyn suosikkinsa, kamaripalvelija Cocon kanssa. Cocco on innokas kylpijä ja hyvä selän pesijä ja häneen Alma luottaa. Suihkuttaessa kastuu joka paikka, kun samalla pitää vahtia, ettei Alma pakene paikalta. Siinäkin mielessä kylpy on simppelimpää.

Kuivaus-vaihe on yhtä räpistelyä. Mieluiten Alma kuivailisi itse itsensä säntäämällä matolta toiselle ja kieriskelemällä sekä piehtaroimalla kuivaisi turkkinsa täyteen takkuun. Kuningatar on tietysti valinnut suosikkinsa tarkkaan: vaalea karvalankamatto sekä itämainen matto toimivat parhaiten. Väkisin suoritetaan siis kuivausta kylppärissä parin pyyhkeen verran. Sen jälkeen Alma spurttaa ympäri linnaansa. Tämän vaiheen nimi on "märkähepuli":)

Viimeinen vaihe on työläin. Kamarineito esittää innokasta, että se tarttuisi sekä Coccoon, joka auttaa koska on pakko, että Almaan, joka vikuroi. Ei tehoa kumpaankaan.

Alma nostetaan pöydän päälle, suihkitaan hoitoainetta turkkiin ja aloitetaan harjaus ja föönaus. Fööni pelottaa Almaa edelleen jonkin verran (ilmeinen virhe kasvatuksessa...) ja se pullikoi taitavasti. Onneksi Cocco on sen luottohenkilö ja homma hoituu jotenkin. Höyry nousee ja kaikilla on kuuma. 

Kuvassa kaikki näyttää hyvin helpolta...

Lopuksi parturoidaan kevyesti silmät esille ja leikataan kynnet. Jälkimmäinen homma on paha! Mustista kynsistä verisuonten näkeminen edes taskulampulla on haastavaa ja kamarineidon arkuus leikkureiden kanssa ei ainakaan helpota asiaa.  

Kun homma on hoidettu, ollaan tyytyväisiä, ja mietitään, voisiko valtakunnassa joitakin hommia vain yksinkertaisesti ulkoistaa :D

Havannankoirasta

Minä se olen varsinainen yhden koiran ja rodun ekspertti. En ole kasvanut koirien ympäröimänä ja olin 100%:n koiranoviisi ottaessani meille koiran. Jos jossain, niin tässä koiran hankinnassa, koen olleeni onnekas. Löysin itselleni ja perheelleni sopivan rodun ja yksilön, joka valtasi sohvaltamme paikan kuin olisi siihen aina kuulunut. Alma-havannan tarinan kirjoitan jossain vaiheessa aivan erikseen -sen se on totisesti ansainnut<3

Havannankoira-rotua on kuvattu monilla adjektiiveilla: ystävällinen, rakastava, leikkisä, iloinen, älykäs, kiintyvä, valpas. Yksilöillä tietenkin korostuu mitä piirteitä kullakin, mutta ilokseni voin kyllä sanoa tunnistavani Alma-havannassa kaikkia kuvailtuja piirteitä (kuuluuko äänessä äidin ylpeys, hah:))

Jostain syystä meille on perhepiiriin jäänyt elämään kauan sitten rodusta luettu määritelmä: osallistuva perhekoira. Tästä on tullut hymyillen viljelty kommentti tilanteissa, joissa oma havannamme osoittaa kiinnostustaan perheen tekemisiin ja kodin tapahtumiin; usein huvittavilla tavoilla.

Havanna todellakin on valpas ja osallistuva sekä omaan perheeseensä sitoutuva. Se haluaa olla siellä missä tapahtuu, vaikka jo hieman ikääntyneenä saattaakin seurata tapahtumia sivummalta. Mutta kaikkien saapumiset, lähdöt ja ajen rytmissä tapahtuvat muutokset se noteeraa tarkasti. Jos alat jumpata, se asettuu lattialle seuraamaan tilannetta tai heittäytyy leikkisäksi. Jos alat soittaa pianoa, se asettaa päänsä pedaalijalan päälle kuin keskittyäkseen musiikkiin. Jos menet vessaan, se seuraa hetken kuluttua perässä (jos vessan ovi on kiinni, se saattaa nököttää oven takana odottamassa). Jos teet ruokaa, se makoilee hellan tai jääkaapin edessä -pääasiassa aina tiellä:)

Meidän havanna ei ymmärrä suljettuja ovia ja olen lukenut, että havannan eristäminen omalle alueelleen voi todella masentaa sen ja aiheuttaa käytöshäiriöitä. Sen siis pitää saada osallistua ja tuntea olevansa osa perhettä.

Parasta, mitä (herkkujen lisäksi) voi havannallemme tarjota, on koko perheen tai vähintään kahden perheenjäsenen yhteinen ulkoilutuokio. On ihan liikuttavaa, miten karvakuono osoittaa antavansa arvostusta yhteiselle tekemiselle! Se kipittää innoissaan eteisessä henkilöltä toiselle ja pyörii jaloissa kuin varmistaakseen, että kaikki ovat todellakin lähdössä mukaan. Ulkona se vilkaisee useasti sivulta toiselle ja viipottaa ykkösenä menemään kertoen, että tässä tulee mun perheeni. Joka kerta hämmästyn sen kykyä viestittää iloaan ja tyytyväisyyttään. Kerrankin sen ulkoilua ei määritä sää tai lenkin suunta! Ero normiulkoiluun on selvääkin selvempi.

Havannan voi melko helposti kouluttaa kodin vahdiksi, sanovat. Ja uskon sen! Jo pienenä Alma-havanna ilmoitti haukullaan hyvissä ajoin, jos joku lähestyi sen kotia. Niin se teki rivitalossa ja jatkaa edelleen kerrostalossa. Haukku raikaa, jos kotona summeri soi. Se on usein hämmästyttänyt tarkkuudellaan. Se tunnisti tyttöjen skopan äänen jo kaukaa. Auton kyydissä ollessaan se tunnistaa tietyt risteykset. Mummulaan mennessä se alkaa vinkua ja vaatia ulos, kun käännytään tutulle kadulle. Samoin se oppi aikanaan tietämään, milloin mentiin Cocon luokse ja nosti shown pystyyn muutamaa korttelia ennen perille pääsyä.

Vahdin hommat ovat lähes ainoita tilanteita, jolloin se innostuu elämöimään ja tekee selväksi, kenellä huusholli kuuluu. Mutta tulijat se ottaa kuitenkin vastaan poikkeuksetta iloisena häntä vispaten.

Haukkujerkkyydestä sitä ei muuten voi moittia. Ulkona harvakseltaan tulevat haukkusarjat ovat lähinnä huvittavia ja osoittavat kuningattaren olevan tohkeissaan ja elementissään. Isojen koirien haukkua se itse vähän kavahtaa.

Havannan villava aluskarva on niukka ja puuttuu usein kokonaan. Peitinkarva on hyvin pitkää ja näyttelykoiran kaikenlainen trimmaaminen on kiellettyä. Meillä Ainoa asia, joka havannan omistajana on aiheuttanut todella harmaita hiuksia, on vaativa turkki.  Tämäkin on kuitenkin yksilöllistä. Turkeissa on siis eroja ja toiset vaativat enemmän hoitoa kuin toiset. Jos kyse on näyttelykoirasta tai turkin haluaa pitää luonnollisena, on varauduttava säännölliseen harjaamiseen ja pesemiseen.

Tiedän havannan omistajia, jotka harjaavat/kampaavat turkin useamman kerran viikossa, mutta olen myös kuullut että joillekin riittää huomattavasti harvempi rytmi. Ja sitten on meitä, joille kaikki muodot tuntuvat haastavilta...

Lähtökohtaisestihan näissä asioissa voi katsoa vain peiliin.  Ensinnäkin rutiini turkin hoidossa pitää takoa omistajan kalloon jo alusta alkaen ja samalla rutiini tulee opettaa myös pennulle. No, onneksi olemme löytäneet, kuten moni muukin, tapamme elää turkkihaasteiden kanssa. Havanna käy trimmattavana ja sen turkki yritetään pitää nykyään paremmassa, lyhyessä kuosissa. Voi helpotusta! Toki kuningattaren on pukeuduttava tätä nykyä kylmemmällä säällä viittaansa, jotta se tarkenee:)

Koiran karvasta puheenollen on vielä mainittava, että jos turkinhoito onkin ajoittain ollut haastavaa, on pohjavillan puuttuminen osaltaan mahdollistanut itselleni havannan hankinnan. Olen allerginen astmaatikko, joka luuli 40-vuotta, etten voi elää saman katon alla karvaisten kera. Havannasta ei juuri karvaa lähde, mikä on myös erittäin miellyttävä piirre lemmikissä.

Kun havanna muutti meille, tytöt olivat kouluikäisiä eikä perhepiirissä muutenkaan ollut vauvoja eikä taaperoita. Tästä huolimatta havanna on ollut ymmärtäväinen pieniä kohtaan. Se ei anna retuuttaa itseään, muttei myöskään pienestä piittaa. Kun se saa tarpeekseen, se etsiytyy tarkkailuasemiin turvapaikkaan, kuten sohvan alle tai nojatuolille.

Yleisestikin rotua pidetään perheystävällisenä. Myös toisista eläimistä havanna on lähtökohtaisesti kiinnostunut ja innoissaan. Tämä on tärkeä osa sen sosiaalista luonnetta. Koirakontaktiti ovat mieluisia ja välttämättömiä. Havanna sopii myös monenlaiseen harrastamiseen.

Havannalla on monta nimeä: bichon havanese, bichon havannese tai bichon havanais. Virallinen nimi on vuodesta 2009 alkaen ollut havannankoira.

Se on kääpiökoira- ja seurakoirarotu, joka on rantautunut Suomeen vuonna 1989. Sen nimi liitetään Kuubaan, mutta varhainen historia sijoittuu läntisen Välimeren alueelle, josta se on mahdollisesti merimiesten mukana seilannut Havannaan.

Mikäli virallisemmat rotujutut kiinnostavat, suosittelen käymään mm. Havannalaiset ry:n sivuilla.