Paloja Cinque Terrestä

Vuonna 2015 Cinque Terren viidessä kylässä vieraili 2,5 miljoonaa turistia. Se on huikea ja monen mielestä liiankin suuri määrä. Seuraavana vuonna suunniteltiin kävijämäärän rajoittamista. En tiedä toteutettiinko suunnitelmaa koskaan.
Ligurian rannikolla sijaitsevat kylät elivät pitkään omassa rauhassaan ja niihin pääsi vain meriteitse. Rinteet ovat jyrkkiä ja maavyörymät riski edelleen. Talot ovat vanhoja, värikkäitä, kauniita ja tuntuvat paikoitellen roikkuvan meren yläpuolella. Alueelle mutkittelevat tiet ovat kuin kerrallaan yhdelle autolle suunniteltuja; todella kapeita. Kujat sitävastoin eivät riitä useimmille nykyautoille lainkaan. Cinque Terre on myös Unescon maailmanperintöluettelossa ja ihan syystä. 

Riomaggiore

Matkaamme eteläisimpään kylään Riomaggioreen arkena, aamupäivällä, toukokuussa. Ja siellä me kuljemme liki jonossa muiden turistien kera kuin luokkaretkeläiset ikään. Väistämättä tulee mieleen kolme asiaa: millaista täällä on korkean sesongin aikaan, miltä tämä näyttää ja tuntuu paikallisten silmin ja jotenkin surullista, miten ainutkertaiset paikat saavat niin helposti meidät turistit laumoittain paikalle. Toki turismi tuo rahaa, mutta samalla häviää paljon alkuperäistä.

Sanovat, että illalla, kun turistimassat lähtevät, paikka on aivan toinen. Uskon sen helposti. Suurin osa vierailijoista käy päiväseltään tai yöpyy muualla. Alueella on hotelleja ja muutakin majoitusta, mutta kaikille ei yösijaa riitä ja hintataso myös jarruttaa halukkaiden määrää. Mietin kyllä, että olisi kiva joskus viettää jossain kylistä vaikka muutama yö ja keskittyä alueeseen paremmin. Josko iltatunnelmassa näkisi jotakin paikallisempaa ja alkuperäisempää. Mutta päiväreissaajia olemme mekin tällä kertaa.

Turisteille suositellaan junan ja laivayhteyksien hyödyntämistä kuljettaessa kylästä toiseen. Jokaisessa kylässä on asema, tosin kaikki junat eivät pysähdy kaikilla asemilla. Lauttoihin saa päivälipun ja tänäänkin siellä matkataan ihan sillit suolassa. 

Mekin ajamme La Spezian kaupunkiin, joka on 15km:n päässä ensimmäisestä kylästä. Tarkoituksenamme on jättää auto tänne ja lähteä junalla kyliin. Navigaattori vie meidät perille, mutta rautatieaseman parkki on jo täynnä. Samoin koko lähiympäristö. Vaikka muitakin vaihtoehtoisia parkkipaikkoja kaupungilta varmasti löytyisi, päädymme katsomaan, miten pitkälle pääsemme autolla. Kylien liikennettä on rajoitettu erityisluvilla ja ne ovat käytännössä autottomia. Turisteille on vain muutamia parkkipaikkoja kylien ulkopuolella.

Sinänsä 15km on kyllä yhtä näköalareittiä eikä autoilu kaduta yhtään! Mutkitteleva tie on paikoitellen todella kapea ja taitavakin kuski saa ajaa kieli keskellä suuta tiukasti keskittyen. Juuri saavuttaessamme kylän, ovat puomit edessä ja rinteessä kohtalaisen pienen näköinen parkkihalli. Se on täynnä, mutta parkkihallin työntekijä sanoo, että jonoon voi jäädä. Ja me jäämme, kuten myös moni jälkeemme tullut. Että tätä on turismi; jonotetaan parkkia... Parkkitalo on ahdas ja vaatii paljon veivaamista, mutta kannatti. Ihan riittävästi sai rinnetä kivuta täältäkin :)

Jonotetaan parkkiin...

Hän pohtii portaiden määrää, joita riittää edessä ja takana :)

Riomaggiore on kaunis ja suloinen! Huokaillen sitä katselee! Mutta kun parhaalle näköalapaikalle vievän kapean portaikon tukkii ”wanna be model” -typsykkä poseeraten kaikessa rauhassa keskittyneesti jopa jalustalta kuvaavalle poikaystävälle, meinaa hermoa hieraista! Luulen, että ihan oikeasti eniten alueesta saa irti patikointireissuilla pitkin rinteitä, mikä onkin erittäin suosittua kylien alueella.

Cocon hattu avuksi, kun uskoin säätiedotusta ja luvattiin pilvistä.

Koska kaikkialla on niin tukkoista, päädymme ruokailemaan paluumatkalla. Bar il Giardino da Nico on rento näköalabaari/ravintola Riomaggioren ja la Spezian välisellä tiellä. Ruoka on hyvää, hinnat kohtuulliset ja palvelu rennon ystävällistä. Tätä voi suositella! Jälkeenpäin katsoin, että Tripadvisorissa se on saanut pisteitä 4,2/5.

Pohjoisin kylistä on Monterosso al Mare. Haluamme viettää yhden rantapäivän ja täällä se onnistuu hyvin. (Muitakin rantavaihtoehtoja Cinque Terrestä toki löytyy!)
Riomaggioreen verrattuna Monterosso on hyvin eri tyylinen ja ranta toimii vetonaulana. Tunnelmakin on enemmän perinteisen, pienen rantakohteen oloinen. Autolla pääsee aivan rannan tuntumaan parkkialueelle ja tilaakin on kohtuullisesti. Ihan pienellä rahalla täällä ei rantapäivä irtoa, sillä parkin hinta on 2,50€/t ja kahdelle aurinkovuoteet + varjo tekevät 20€. Hieman kauempana on onneksi myös maksutonta aluetta, jossa moni paikallinenkin viihtyy pyyhkeellä tai viltillä. Maksullisella alueella on käytössä suihkut, vessa ja pukukopit, joten jotain muutakin kun makuupaikan tuo kova hinta sisältää.

Monterosso

Useampanakin päivänä törmäämme tilanteeseen, että suomalaisella kellolla varustettu kylläisyyskeskuksemme vaatisi ruokaa juuri siestan aikaan. Tämä kannattaa ottaa kyllä huomioon. Nytkin kävi niin, että ihanan näköiset Monterosson rantakadun ravintolat sulkevat juuri ovensa, kun olisi me ruokaa vailla. Monissa ravintoloissa tuntuu siesta kestävän klo 13-15.30
välisen ajan. Onneksi rantabaari tarjoaa hyvää ruokaa ja jätskiä saa rantakadun kioskista.

Kyllä näillä eväillä kelpaa!