torstai 20. syyskuuta 2018

Kuningatar käy töissä

Aikuisten parisuhteissa on usein kyse toisenlaisesta palapelistä kuin vain kahden ihmisen viihtymisestä yhdessä. Uuden kumppanin mukana vastaanotetaan koko paketti ja uusi elämä aloitetaan niin että repuissa on molemmilla jo yhtä sun toista mukana kuljetettavaa.
Mun repussa oli Alma-niminen karvalisä, the Queen. Kun Cocco ja Alma tapasivat vuonna 2011, oli se rakkautta ensi nuuhkaisulla ja silityksellä. Molemminpuolista.
Kauppias ja markkinointipäällikkö tänä kesänä:)


En tiedä, miten olisin kestänyt sen, jos Cocco ei olisi ymmärtänyt Alman päälle😊 En ole itse ollut ns. koiraihminen koko elämääni ja esim. lemmikkijyrsijät eivät mahdu kanssani samaan huusholliin, joten ymmärrän kyllä oikein hyvin, ettei toisen lemmikki välttämättä ole toisen suosikki. Mutta voi, se olis ollut surkeaa! Ja voi, miten oli ihanaa, kun Cocon ja Alman suhde tuntui alusta alkaen niin luontevalta ja kodikkaalta!


Cocco ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi Alman hoitajaksi. Hänellä oli kokemusta monestakin koirasta ja olin kiitollinen tarjotusta avusta. Seuraavalla talvilomalla olin tyttöjen kanssa Ylläksellä ja Alma jäi ensimmäistä kertaa Cocon hoitoon. Silloin alkoivat myös Alman työkeikat. Cocco oli heti sitä mieltä, että Alma voisi olla hänen kanssaan kaupalla, käydä töissä siis. Minä, kuten aina, olin aluksi epävarma. Mietin, ymmärtääkö Alma, ettei voi yli-innokkaasti hyökkiä ihmisiä kohti; että ne puotiin tulijat, eivät ensisijaisesti saapuneet vain sitä katsomaan! Ja mitäs, jos koiran läsnäolo karkoittaa jonkun asiakkaan? Entäs allergiset? 
Karvaiset asiakkaat ovat Alman työpäivän piristys!

Ei Alman ura lähtenyt ihan ensi kerrasta lentoon. Se ei ymmärtänyt ollenkaan esim. sitä, että Cocco poistui välillä paikalta ja jätti sen kauppaan! Vaaratilanne syntyi, kun kuningatar ymmärsi avautuvan oven olevan kutsu sen astella ulos... Se napattiin lennosta, onneksi. Kerran se lähti asiakkaan helmoissa ulos ovesta, mutta ystävällinen asiakas palautti sen saman tien ja kommentoi, ettei tarkoittanut koiraa ostaa :D

Alma alkoi kuitenkin löytää paikkansa työyhteisössä ja asiakkaiden keskuudessa ja se ylennettiin vihdoin markkinointipäälliköksi. Ajoittain Cocco antoi palautetta, että se saa kyllä asiakkaita sisälle liikkeeseen, mutta ei välttämättä ostoksille... Kuningatar puolustautui, että usein häntä kysellään, jos hän ei ole paikalla ja että hän taitaa edelleen olla liikkeen kuvatuin kohde. Ei tällaisia meriittejä sovi unohtaa!
Alma pitää myös työharjoittelijoista. Ne usein ulkoiluttavat sitä tai silloin tällöin Alma heitä. Nimittäin kuningatarmaisella päättäväisyydellä Alma tietää, mitä tahtoo. Silloin kokemattomampi harjoittelija on ihmeissään. Vaihtoehtoisesti Alma saattaa kieltäytyä liikkumasta (liian märkää), kieltäytyä palaamasta (lenkillä on kivaa) tai käyttää aikansa loputtomaan haisteluun (koiran perustehtävä!). Kaupanalan harjoitteluun tulevan ensisijainen vaatimus ei ole kokemus koirista, mutta tässä liikkeessä sen voi todeta olevan eduksi.

Cocco on laittanut Almalle pedin työpisteensä viereen. Kuningatarkin ikääntyy eikä se jaksa enää vahtia ovea alvariinsa. Se torkkuu ja kulmiensa alta kurkkii valtakuntaansa ja puuttuu ainoastaan suurempiin epäkohtiin tai parhaisiin kinkunsiivuihin. Monarkian ihailijat onneksi tulevat käymään tasaisin väliajoin ja heitä hän rientää onnellisena tervehtimään. 
Hän on yksi Alman lemppareista:)
Viime jouluna Alma sai asikkaalta joulukortin. Lisäksi sen jouluiloihin kuului joulu-ulkoilutus ja kyläily asiakkaan, erään ihanan herrasmiehen ja hänen puolisonsa luona! Palaute ja huomio ilahdutti kuningatarta kovasti :)

Mikä on Alman eläkeikä? Ei ole ollenkaan paha, että Alma on jo vähän rauhoittunut ikäännyttyään. Ja hiukan on ollut havaittavissa, että siltä saattaa joskus puuttua pelisilmää sekä ymmärrystä niitä kohtaan, jotka keskittyvät asiakkaan perustehtävään. Se nimittäin pyörii välillä jaloissa eikä muutenkaan välitä aina väistellä. Kuningattarelle sopivaan tyyliin, you know, sille kuitenkin sallitaan paljon. 


torstai 13. syyskuuta 2018

10 tapaa solmia (lähes) sanattomasti kansainvälisiä suhteita

Sanottakoon heti alkuun, että useat esityistä tavoista on käytännösä testattu ja suomalaiselle luonteenlaadulle hyväksi havaittu. Kyllä me jonkin verran kieliä puhutaan, mutta sehän ei vielä mitään ratkaise.

1.Tupakka puhuu kansainvälistä kieltä. Intiaanien savumerkit, siitäkö tässä on kyse? Kulttuurieroja ei ole. Tupakkapaikka on helppo pystyttää mihin tahansa ja milloin tahansa, edullisesti. Avaa peli tarjoamalla tupakka tai vähintään tulta. Jos tulee vaivaannuttava hiljaisuus, voi keskittyä uloshengitykseen antaumuksella, seurata katseellaan savukiehkuroita, kuin ne kertoisivat vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Tupakoijat ovat yhtä suurta perhettä, salaliittolaisia. Malboro, esim. , voisi myös toimia matkojemme sponsorina, koska se edistää (terveyden tuhoutumisen lisäksi) kansainvälisiä suhteita ja maailmanrauhaa.

2. Alkoholi toimii osittain tupakan tavoin, kunhan kulttuuri sen sallii. Vierailija/ulkomaalainen voi aina aloittaa kommunikoinnin ja tutustumisen opettamalla sen tärkeimmän sanan sisarellaan/veljelleen: ”Kippis!” ja ystävyys saattaa olla loppuikäinen. Sen syvemmäksi ei välttämättä ihmissuhteen tarvitse kehittyäkään! Toisaalta lasien kilahtaessa yhteen tapahtuu aivokemiallisia reaktioita, jonka vaikutuksesta passiivinen sanavarasto alkaa aktivoitua.

3. Moottorilliset kulkuvälineet toimivat myös keskustelunaiheina alle 20 sanan sanavarastolla. Ja jos ei hallitse niitä kahtakymmentäkään, voi luetella merkkejä & malleja ja ilmeillä vahvistaa tai heikentää esim. auton arvoa. Tilannetta helpottaa läsnäoleva kohde, kuten auto, johon huomio palavasti kiinnitetään. Pieni renkaan potkiminen sallitaan, mutta vastapainoksi kannattaa nyökytellä ja hymistellä. Kolmella sanalla voi muodostaa jo korvaamattoman kysymyksen tai toteamuksen: ” Manual? Model 2015? Your car?” No, ei siihen kolmea tarvitse, näemmä.

4. Käsimerkit ovat muuttaneet muotoaan viime vuosikymmenen aikana. Keskisormi on vaihtunut peukkuun! Peukutus on tehokasta ja väärinymmärryksen mahdollisuus on olematon. Pieni kasvojen ilmeen vääristymä, kuten huulet tai otsarypyt ylös tai alas, sekä tarvittaessa sopiva ähkäisy, mutina tai korkeampi ynähdys vahvistavat vielä tarvittaessa peukun painoa. Ja huom! Peukulla on monta nyanssia, ei vain ylä- ja ala-asento! Väliasennot ovat merkityksellisiä myös. Lisäksi on käytössä vielä hivenen väpättävä eli tärisevä peukku, mikäli arvio/kommentti on varovainen tai aiheuttaa pohdintaa. Peukutusta voi käyttää lähes kaikissa asiayhteyksissä.

5. Urheilu on kansojen yhteinen kieli, jota ei välttämättä tarvitse itse harrastaa, mutta netistä voi lukea ennen vieraaseen maahan saapumista muutaman avainsanan, henkilön tai joukkueen. Joukkueiden kohdalla ole varovainen. Esim. Madridissa en lähtisi viitoittamaan tulevaisuuttani tarjoamalla ensisijaisesti kumpaakaan joukkuetta, Atletico Madridia tai Real Madridia. Myöskään MM 2018 -aloitus ei toimi. Yleisesti keskustelukumppanin iästä voi päätellä kannattaako lähteä liikkeelle Rosbergistä, Hakkisesta vai Raikkosesta. Ilmasto huomioiden voi tarjota Selannetta, ja jos Litmanen ei supista pupilleja, voi aina lainata vaikka naapurilta: ei se lopulta ole kovin kaukaa haettua, jos liikutaan akselilla Ruotsi-Venäjä, tarvittaessa Neuvostoliitto. Jos mikään ei riitä, lähde sauvakävelylle. Saat katseita, vihellyksiä, heilutuksia, torvea ja lopulta kyytitarjouksen. Älä koskaan kieltäydy!

6. Lemmikkieläimet ymmärtävät hyvin suomalaista vähäeleisyyttä. Niiden hyväksyntä saattaa ulkomaalaisen suoraan paikallisen kaveripiiriin, tai ainakin koirakaveripiiriin, mutta siitä voi muodostua ajan kanssa jotain suurempaa! Ei ole siis koiraa karvoihin katsomista. Pienikin seropi-räkyttäjä voi olla tie sanattomaan yhteisymmärrykseen! Muista vesikauhu.

7. Lapset, heitä rakastavat kaikki. Ja jos et tunne rakkautta paikallisen naapurin uhmaikäiseen ja kovaääniseen räkänokkaan, esitä edes! Kyllä, pystyt siihen lomasi ajan, muutaman hetken päivässä. Tämä tuottaa välittömästi tulosta. Jos vieras pitää lapsestasi/lapsenlapsestasi, hän ei voi olla paha tai vaarallinen. Lapsi sitäpaitsi täyttää tilan ja parhaimmillaan he järjestävät näytöksen, esim. tanssi-tai laulushown tai itkukohtauksen, jota seuraamalla, naurahtelemalla / surkuttelemalla, kiljahtelemalla ja huokailemalla pääset seuraavan kummitädiksi tai ainakin lapsenvahdiksi.

8. Ruoka puhuttaa aina ja koska ruoka suussa ei saa puhua, tunge sitä aina tarpeeksi poskiisi! Mussuta antaumuksella, makustellen. Älä unohda silmien ilmeitä, kulmien kohotuksia, nyökytyksiä jne. Kun suusi on tyhjä, lapioi pian uudelleen, kuin et olisi koskaan saanut mitään näin hyvää! Pyri välttämään tukehtumisrefleksiä. Suusta roiskuva ruoka tai nenästä valuva juoma voi siirtää sinua monta harppausta taaksepäin orastavassa suhteessa. Kokin kaverina ja ravintoloitsijan suosikkina sosiaaliset suhteet laajenevat hetkessä. Suurin onnistuminen on kuitenkin paikalliselle perhepäivälliselle kutsutuksi tuleminen. Oikeasti.

9. Google-kääntäjä, nykytekniikan hienoin saavutus ei tarvinne selittelyä! Hämmästys on suuri, kun puuttuva sana räjäyttää ymmärryksen tai oikaisee väärinymmärryksen. Tutustuminen ja suhteen luominen on tällä tyylillä sen verran hidasta, että vaikeisiin aiheisiin, kuten Toiseen maailmansotaan, naisen asemaan, ympäristöongelmiin ja aborttilakiin päästään vasta noin kymmenen vuoden kuluttua. Tämä osaltaan helpottaa kanssakäyntiä ja kansainvälisten suhteiden kehittymistä.

10. Rakkauden kieli on pettämätön. Kaikissa maissa ja kulttuureissa on mahdollisuus nousta nextille levelille. Tätä osaa kansainvälistä viestintää, yhteenkuuluvuuden tunnetta yli ikä-, kieli- tai kulttuurirajojen, tai tarkemmin ottaen sen tuottamaa hedelmää, olen saanut olla todistamassa hyvinkin läheltä ja useammin kuin vain lomamatkoilla. Synnytyssaliin tiivistyy tällöin koko maailman pienuus. Ihmisen lisääntyminen ei usein näytä vaativan pitkää tutustumisprosessia tai mutkikkaita sanakäänteitä, Googlesta puhumattakaan. Viimeksi mainittu on tässä kohtaa aivan liian hidas. Kun pääset todistamaan kahdeksan sanan parisuhdetta ja opastamaan osallisia kohti uuden elämän syntymisen ihmettä, tunnet olevasi vaihtoehtoisesti Äiti Teresa, Kofi Annan tai sitten vain väärä ihminen väärässä paikassa väärään aikaan. Kuitenkin rakkauden kielen hedelmä saa yleensä ja onneksi kaikenlaiset jäävuoret sulamaan, ainakin hetkellisesti. Ja on se onni, että ihmisen anatomia ja synnytysprosessi ovat hyvinkin samanlaisia maailman eri kolkissa. Hädän tullen pärjätään esim. kolmella sanalla: ”push, Push, PUSH!”

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Serifos lomasaarena

Monelle saarihyppelijälle Serifos on päivän, parin kohde, joka ei ihan valtoimenaan ole saanut runosuonia pulppuamaan. Me viihdyimme siellä helposti viikon, mutta kyse on tietenkin myös lomailutyylistä. Pidämme siitä tunteesta, että voimme rauhoittua paikoillemme ja katsella ympäristöä lomalaisen tahtiin, pienin erin. Suuria nähtävyyksiä emme myöskään tarvitse Kreikka-lomilla. Toki museoon ja kirkkoon poiketaan ohikulkiessamme. Enemmän rentoudumme fiilistellen, tunnustellen, kierrellen ja paikallisia seuraillen, heidän kanssaan sopivassa kohtaa rupatellen.

Ainakin  elo-syyskuun vaihteessa kreikkalaiset ovat vahva enemmistö. Serifos on yksi heidän lomasaaristaan. Usein mukana väkeä vauvasta vaariin. Pohjoismaisia kieliä emme ole kuulleet kuin pari kertaa, keski-eurooppalaisia jonkin verran. Tämä saari ei vielä kulje turismi edellä, onneksi.

Serifoksen the thing meille oli se, että massaturismia ei ole, mutta kuitenkin saarelta löysi sopivasti mukavuutta ja vastinetta mieliteoille. Vaikka autioranta viehättää, on tanakka vartalo mukava laskea välillä aurinkotuolille ja vaikka eväsretkeily on antoisaa, on kylmä olut tai jäde rantabaarissa/ tavernassa aika jees! En koskaan myönnä olevani kovan luokan shoppaaja, mutta ah, on niin mukavaa törmätä muutamaan somaan putiikkiin! 
Serifoksen valtti on se, että kaikkea tätä on pienissä määrin tarjolla, jolloin ne toimivat helminä,  eivätkä pursua tiellesi joka mutkassa.

Serifos  on pieni saari ja sen ympäri kulkee päälystetie (betonia ja asfalttia). Tie on monin paikoin kapea ja välillä huonokuntoinenkin. Myös kaiteita on korkeillakin paikoilla rajallisesti. Ajellessa tuntee olevansa maaseudulla ja yleisesti maisema on kesän päättyessä kuivaa ja karua. Toki vihreitä keitaita näkyy siellä täällä. Saarella ei ole lentokenttää. Sinne pääsee Ateenasta kätevästi laivalla, samoin kuin naapurisaariltakin. Ateenasta matka kestää nopeimmillaan 2t 20min ja isommalla laivalla 4t 35min (31-48€/hlö/suunta). Elokuussa yhteyksiä oli neljästi päivässä.


Suosittelen lämpimästi kulkupelin vuokraamista saarella. Maasto on mäkistä, joten ihan tehottomalla mopolla en lähtisi seikkailemaan. Ja kun poikkeat päätieltä, ovat hiekkatiet usein melkoista kärrypolkua. Bussikin kulkee muutamaan paikkaan saarella, niinpä ilman kulkuneuvoakin jotain näkee, mutta oma lomamme kyllä sai mausteensa mutkien takaisista sattumakohteista ja maisemista.




Pakkasin lenkkarit mukaan ja kävelinkin, mutta varsinaisille patikkareiteille en päätynyt. Niitä kyllä on ja kylttejäkin näimme todisteina. Jos patikointi olisi lomaviihdykkeenä listallani korkeammalla (voisi hyvin ollakin), olisi mahtavaa nähdä nämä Serifoksen rinteet keväisessä kukassaan ja vihreydessään! Jo kuvia netistä katsoessa silmää hivelee.

Choraksi nimitetään tavallisesti kulloisenkin saaren pääkaupunkia/-kylää. Serifoksen chora on rakennettu keskiajalla amfiteatterin muotoon vuoren rinteelle, turvallisesti matkan päähän satamasta, suojaan merirosvoilta. Pieni parkkipaikka Choran alaosassa täyttyy alkuillasta nopeasti eikä ihme. Paikka on erittäin viehättävä kapeine kujineen ja sokkeloineen, jotka laskevat vuoren päältä kuin vuoristopurot. Piatsa (Tha Town Hall Square) kaupungintalon edustalla on vuorostaan kuin karamelli. Lukuisat kahvilat ja ravintolat pienellä alueella erottuvat toisistaan ainakin tuolien ja liinojen värien perusteella. Tunnelma on välitön ja rento. Täällä ihmiset nauttivat kiireettömästi. Tuuli pyörittää irronneita lehtiä, pyötäliinojen liepeitä ja aukiolla leikkivien lasten hiuksia sekaisin. 





Choran korkeimmalle kohdalle kannattaa kivuta. Kirkolta (Agion Constantinos) on mahtavat näkymät sekä päivänvalossa että auringon laskiessa. Mitä lähempänä olemme, sitä hiljaisemmaksi ympäristö muuttuu. Alaspäin kävellessä teki mieli baarihypellä, koska vastaan tulee niin monta ihanaa pientä ja kutsuvaa 'juomapistettä',  joissa tunnelmaa lisää milloin kattoterassi, kaunis iltavalaistus, kutsuvat istuintyynyt rappusilla tai chilli musiikki. Ostoksia voi tehdä pienissä putiikeissa. Kaikkea kaunista esteetikoille!
Chora on hallittavan kokoinen, sopivasti viihdykettä ja nautintoja tarjoava, kuin kutsuva lyhty pikkuikkunoineen pimenevässä illassa; kerrassaan ihana. 





Livadi, satamakaupunki, on se mistä kaikki alkaa, sekä loma että paluu. Hevosenkengänmuotoisen lahden päässä on satama-alue laivaliikenteelle ja vieressä laiturit huviveneille sekä paikallisille kalastusveneille. Livadi on sympaattinen ja kuhisee elämää. Illalla se on parhaimmillaan. Rantakadulla kävellään sillä ajatuksella, että jalankulkija on ykkönen ja autot välttämätön paha! Tarjolla on tavalliseen eloon tarvittavat palvelut: pari supermarkettia, leipomo, herkkukauppa, pankki, palvelupiste veneilijöille, matkatoimisto, baareja, kahviloita, ravintoloita ja pari putiikkia ja liikettä turisteja ajatellen. 




Veneiden jälkeen rannan täyttävät ravintoloiden tuolit ja pöydät, monet niistä rantahiekalla. Senkun tuolilta jalkasi ojennat, niin varpaat osuvat veteen! Ruokailu meren äärellä hivelee aisteja. Meri ääntelee omiaan, samoin rantakatu. Myös tuoksut sekoittuvat ja katse vaeltaa pimeyteen katoavasta merimaisemasta rannan valoihin.


Kun hevosenkenkää jatkaa eteenpäin aukeaa ranta vapaaksi hiekkakaistaleeksi. Kilometriäkään ei tarvitse kävellä satamasta ja olet jo oikeasti mukavalla rannalla! Vesi on kirkasta eikä pohjassa näy roskia.


Mikäli nykyhistoria kiinnostaa kannattaa lukea kaivosteollisuudesta, joka päättyi Serifoksella 1963.Ja erityisen kiinnostava oli vuoden 1916 lakko, joka oli ainutlaatuinen ja traumaattinen saaren historiassa. Samalla suosittelen käymään Megalo Livadin kylässä, joka vielä hieman kuvittaa mennyttä elämää.
Muisto kaivostoiminnasta

Kaivostoiminnan loputtua kylä autioitui lähes kokonaan.



Serifoksen kylät ovat pieniä, mutta niissä voi nähdä välähdyksiä saaren arjesta niin kuin se on aina ollut. Mustapukuiset mummot ja puiseen paimensauvaansa nojaavat maanviljelijävaarit elävät arkeaan ja heitä kastellessa muljahtaa sydämeni, kun tajuan, että seuraavat sukupolvet eivät heitä enää näe.
Siinä missä ihailemme arkisia pilkahduksia siellä täällä, bongailemme myös saaren eläimiä. Vastaan tuli itikoita, heinäsirkkoja, kaloja, pikkulintuja,haukka, kyyhkyjä, vuohia, lampaita, lehmiä, pari aasia/muulia, kanoja, kukkoja, kalkkunoita, kissoja, koiria, sisiliskoja ja yksi siili! 
Eläimistä on huonosti kuvia ;D
Samoin ikäihmisistä...:)

Olemme rantabongareita ja kyllä Serifoksella rantalomailija hyvin viihtyy. Kuitenkin on syytä huomata, että monin paikoin mainituista yli 70:stä rannasta vain pieni osa on tavoitettavissa muuten kuin veneellä. Lisäksi monet rannoista vaativat pienen tai pidemmän kävelyn, mikä on huomioitava ainakin liikuntarajoitteisten tai lasten kanssa liikkuvien. Uskon kuitenkin, että jokaiselle ranta löytyy. Ja tosiaankin Livadin ns. kaupunkiranta on helposti tavoitettavissa ja mukava sekin. 



Tässä vielä kooste muutamista muista rannoista sekä muutama muukin vinkki:

Avlomonas

- Rivi valkovartisia tamariskipuita antaa rannalle kivan ilmeen ja paikkoja suojautua auringolta. Ranta on hienoa hiekkaa ja autolla pääsee lähelle. Sopii liikuntarajoitteisille ja lapsille. Rantabaari ja perinteisempi taverna palvelee ihan vieressä. Tarjolla on aurinkovuoteita ja -varjoja.



Lia
  • Ranta on suojassa katseilta, se on nudistiystävällinen, mutta muutama simmarillinenkin siellä on. Tieltä lasketaan välillä kivikkoistakin polkua rantaan, joka on pienirakeista kiveä, mutta erit. miellyttävä. Vesi kimaltaa hullun kauniina. Ei palveluja.
Vagia
  • Rannan taustalla, rinteellä, on hotelli, mutta se ei vaikuta rannan hyvään tunnelmaan. Hotellin ravintola on tasokas ja kaikille avoin. Tunnelmallisempi sen sijaan on keskellä hiekkaa sijaitseva kiva kanttiini, josta saa juomia ja muutamia ruoka-annoksiakin. Kanttiinia pitää ihana, paikallinen pariskunta.
  • Tarjolla on pieni määrä aurinkotuoleja ja - varjoja.
  • Kivipengermän jälkeen meren pohja on hiekkaa ja uiminen on ihanaa.

Sikamia
  • Sekä hiekkaa että kiveä oleva rauhallinen ranta. Taverna on perinteinen ja ruoka herkullista. Keittiöön pyydettiin katsomaan, mitä on tarjolla! Autolla pääsee rannalle asti. Tamariskipuita antamassa varjoa, aurinkovuoteita ei ole.



Platis Gialos
  • Kaksi rauhallista poukamaa saaren pohjaoisosassa. Sen lisäksi ihana ravintola Nikoulias upealla näköalalla. Ajele tänne syömään, vaikka et rantaa kaipaisikaan.

    Ravintola näkyy vasemmalla
Psili Amos
  • Lähimmäs rantaa autolla pääsevät rantaravintolan asiakkaat (ravintolan pieni parkkipaikka), muut laskeutuvat tieltä muutaman kymmentä porrasta. Hienohiekkainen kaunis ranta, ei petejä eikä varjoja.

Megalo Livadi
  • Tällä kylällä on historia. Se kannattaa lukaista, ennen visiittiä, silloin tunnelma on taattu. Ranta sinänsä ei ole saaren parhaita, mutta paikallisia perheitä on leiriytynyt päiväksi tamariskien alle varjoon ja mieli tekee liittyä seuraan. Itse hiekkarannan osuus on kapea, mutta vesi on kirkasta ja puhdasta. Poikkea täällä, jos et koko päivää viihdy. Perinteiset tavernat palvelevat rannalla ja tunnelma on mukavasti ”paluu menneisyyteen”









Siinä Serifosen tarinat tällä erää! Nykyään tulee jo useammin tunne, että haluan päästä tänne uudelleen :) Onko se oire ikääntymisestä?? Aiemmin ajattelin vain, että haluan matkustaa aina uuteen kohteeseen!

Kiitos lukijoille!



5. päivä mökillä, missä tuuli viihtyy, mutta aurinko käy vain kääntymässä

Sää ei suosi. Olkoon se siinä sääraportti lähipäiviltä. On totta, että unelmoin herräämisestä T-paitakeliin ja aurinkovoiteen tarpeeseen. ...