sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Serifos lomasaarena

Monelle saarihyppelijälle Serifos on päivän, parin kohde, joka ei ihan valtoimenaan ole saanut runosuonia pulppuamaan. Me viihdyimme siellä helposti viikon, mutta kyse on tietenkin myös lomailutyylistä. Pidämme siitä tunteesta, että voimme rauhoittua paikoillemme ja katsella ympäristöä lomalaisen tahtiin, pienin erin. Suuria nähtävyyksiä emme myöskään tarvitse Kreikka-lomilla. Toki museoon ja kirkkoon poiketaan ohikulkiessamme. Enemmän rentoudumme fiilistellen, tunnustellen, kierrellen ja paikallisia seuraillen, heidän kanssaan sopivassa kohtaa rupatellen.

Ainakin  elo-syyskuun vaihteessa kreikkalaiset ovat vahva enemmistö. Serifos on yksi heidän lomasaaristaan. Usein mukana väkeä vauvasta vaariin. Pohjoismaisia kieliä emme ole kuulleet kuin pari kertaa, keski-eurooppalaisia jonkin verran. Tämä saari ei vielä kulje turismi edellä, onneksi.

Serifoksen the thing meille oli se, että massaturismia ei ole, mutta kuitenkin saarelta löysi sopivasti mukavuutta ja vastinetta mieliteoille. Vaikka autioranta viehättää, on tanakka vartalo mukava laskea välillä aurinkotuolille ja vaikka eväsretkeily on antoisaa, on kylmä olut tai jäde rantabaarissa/ tavernassa aika jees! En koskaan myönnä olevani kovan luokan shoppaaja, mutta ah, on niin mukavaa törmätä muutamaan somaan putiikkiin! 
Serifoksen valtti on se, että kaikkea tätä on pienissä määrin tarjolla, jolloin ne toimivat helminä,  eivätkä pursua tiellesi joka mutkassa.

Serifos  on pieni saari ja sen ympäri kulkee päälystetie (betonia ja asfalttia). Tie on monin paikoin kapea ja välillä huonokuntoinenkin. Myös kaiteita on korkeillakin paikoilla rajallisesti. Ajellessa tuntee olevansa maaseudulla ja yleisesti maisema on kesän päättyessä kuivaa ja karua. Toki vihreitä keitaita näkyy siellä täällä. Saarella ei ole lentokenttää. Sinne pääsee Ateenasta kätevästi laivalla, samoin kuin naapurisaariltakin. Ateenasta matka kestää nopeimmillaan 2t 20min ja isommalla laivalla 4t 35min (31-48€/hlö/suunta). Elokuussa yhteyksiä oli neljästi päivässä.


Suosittelen lämpimästi kulkupelin vuokraamista saarella. Maasto on mäkistä, joten ihan tehottomalla mopolla en lähtisi seikkailemaan. Ja kun poikkeat päätieltä, ovat hiekkatiet usein melkoista kärrypolkua. Bussikin kulkee muutamaan paikkaan saarella, niinpä ilman kulkuneuvoakin jotain näkee, mutta oma lomamme kyllä sai mausteensa mutkien takaisista sattumakohteista ja maisemista.




Pakkasin lenkkarit mukaan ja kävelinkin, mutta varsinaisille patikkareiteille en päätynyt. Niitä kyllä on ja kylttejäkin näimme todisteina. Jos patikointi olisi lomaviihdykkeenä listallani korkeammalla (voisi hyvin ollakin), olisi mahtavaa nähdä nämä Serifoksen rinteet keväisessä kukassaan ja vihreydessään! Jo kuvia netistä katsoessa silmää hivelee.

Choraksi nimitetään tavallisesti kulloisenkin saaren pääkaupunkia/-kylää. Serifoksen chora on rakennettu keskiajalla amfiteatterin muotoon vuoren rinteelle, turvallisesti matkan päähän satamasta, suojaan merirosvoilta. Pieni parkkipaikka Choran alaosassa täyttyy alkuillasta nopeasti eikä ihme. Paikka on erittäin viehättävä kapeine kujineen ja sokkeloineen, jotka laskevat vuoren päältä kuin vuoristopurot. Piatsa (Tha Town Hall Square) kaupungintalon edustalla on vuorostaan kuin karamelli. Lukuisat kahvilat ja ravintolat pienellä alueella erottuvat toisistaan ainakin tuolien ja liinojen värien perusteella. Tunnelma on välitön ja rento. Täällä ihmiset nauttivat kiireettömästi. Tuuli pyörittää irronneita lehtiä, pyötäliinojen liepeitä ja aukiolla leikkivien lasten hiuksia sekaisin. 





Choran korkeimmalle kohdalle kannattaa kivuta. Kirkolta (Agion Constantinos) on mahtavat näkymät sekä päivänvalossa että auringon laskiessa. Mitä lähempänä olemme, sitä hiljaisemmaksi ympäristö muuttuu. Alaspäin kävellessä teki mieli baarihypellä, koska vastaan tulee niin monta ihanaa pientä ja kutsuvaa 'juomapistettä',  joissa tunnelmaa lisää milloin kattoterassi, kaunis iltavalaistus, kutsuvat istuintyynyt rappusilla tai chilli musiikki. Ostoksia voi tehdä pienissä putiikeissa. Kaikkea kaunista esteetikoille!
Chora on hallittavan kokoinen, sopivasti viihdykettä ja nautintoja tarjoava, kuin kutsuva lyhty pikkuikkunoineen pimenevässä illassa; kerrassaan ihana. 





Livadi, satamakaupunki, on se mistä kaikki alkaa, sekä loma että paluu. Hevosenkengänmuotoisen lahden päässä on satama-alue laivaliikenteelle ja vieressä laiturit huviveneille sekä paikallisille kalastusveneille. Livadi on sympaattinen ja kuhisee elämää. Illalla se on parhaimmillaan. Rantakadulla kävellään sillä ajatuksella, että jalankulkija on ykkönen ja autot välttämätön paha! Tarjolla on tavalliseen eloon tarvittavat palvelut: pari supermarkettia, leipomo, herkkukauppa, pankki, palvelupiste veneilijöille, matkatoimisto, baareja, kahviloita, ravintoloita ja pari putiikkia ja liikettä turisteja ajatellen. 




Veneiden jälkeen rannan täyttävät ravintoloiden tuolit ja pöydät, monet niistä rantahiekalla. Senkun tuolilta jalkasi ojennat, niin varpaat osuvat veteen! Ruokailu meren äärellä hivelee aisteja. Meri ääntelee omiaan, samoin rantakatu. Myös tuoksut sekoittuvat ja katse vaeltaa pimeyteen katoavasta merimaisemasta rannan valoihin.


Kun hevosenkenkää jatkaa eteenpäin aukeaa ranta vapaaksi hiekkakaistaleeksi. Kilometriäkään ei tarvitse kävellä satamasta ja olet jo oikeasti mukavalla rannalla! Vesi on kirkasta eikä pohjassa näy roskia.


Mikäli nykyhistoria kiinnostaa kannattaa lukea kaivosteollisuudesta, joka päättyi Serifoksella 1963.Ja erityisen kiinnostava oli vuoden 1916 lakko, joka oli ainutlaatuinen ja traumaattinen saaren historiassa. Samalla suosittelen käymään Megalo Livadin kylässä, joka vielä hieman kuvittaa mennyttä elämää.
Muisto kaivostoiminnasta

Kaivostoiminnan loputtua kylä autioitui lähes kokonaan.



Serifoksen kylät ovat pieniä, mutta niissä voi nähdä välähdyksiä saaren arjesta niin kuin se on aina ollut. Mustapukuiset mummot ja puiseen paimensauvaansa nojaavat maanviljelijävaarit elävät arkeaan ja heitä kastellessa muljahtaa sydämeni, kun tajuan, että seuraavat sukupolvet eivät heitä enää näe.
Siinä missä ihailemme arkisia pilkahduksia siellä täällä, bongailemme myös saaren eläimiä. Vastaan tuli itikoita, heinäsirkkoja, kaloja, pikkulintuja,haukka, kyyhkyjä, vuohia, lampaita, lehmiä, pari aasia/muulia, kanoja, kukkoja, kalkkunoita, kissoja, koiria, sisiliskoja ja yksi siili! 
Eläimistä on huonosti kuvia ;D
Samoin ikäihmisistä...:)

Olemme rantabongareita ja kyllä Serifoksella rantalomailija hyvin viihtyy. Kuitenkin on syytä huomata, että monin paikoin mainituista yli 70:stä rannasta vain pieni osa on tavoitettavissa muuten kuin veneellä. Lisäksi monet rannoista vaativat pienen tai pidemmän kävelyn, mikä on huomioitava ainakin liikuntarajoitteisten tai lasten kanssa liikkuvien. Uskon kuitenkin, että jokaiselle ranta löytyy. Ja tosiaankin Livadin ns. kaupunkiranta on helposti tavoitettavissa ja mukava sekin. 



Tässä vielä kooste muutamista muista rannoista sekä muutama muukin vinkki:

Avlomonas

- Rivi valkovartisia tamariskipuita antaa rannalle kivan ilmeen ja paikkoja suojautua auringolta. Ranta on hienoa hiekkaa ja autolla pääsee lähelle. Sopii liikuntarajoitteisille ja lapsille. Rantabaari ja perinteisempi taverna palvelee ihan vieressä. Tarjolla on aurinkovuoteita ja -varjoja.



Lia
  • Ranta on suojassa katseilta, se on nudistiystävällinen, mutta muutama simmarillinenkin siellä on. Tieltä lasketaan välillä kivikkoistakin polkua rantaan, joka on pienirakeista kiveä, mutta erit. miellyttävä. Vesi kimaltaa hullun kauniina. Ei palveluja.
Vagia
  • Rannan taustalla, rinteellä, on hotelli, mutta se ei vaikuta rannan hyvään tunnelmaan. Hotellin ravintola on tasokas ja kaikille avoin. Tunnelmallisempi sen sijaan on keskellä hiekkaa sijaitseva kiva kanttiini, josta saa juomia ja muutamia ruoka-annoksiakin. Kanttiinia pitää ihana, paikallinen pariskunta.
  • Tarjolla on pieni määrä aurinkotuoleja ja - varjoja.
  • Kivipengermän jälkeen meren pohja on hiekkaa ja uiminen on ihanaa.

Sikamia
  • Sekä hiekkaa että kiveä oleva rauhallinen ranta. Taverna on perinteinen ja ruoka herkullista. Keittiöön pyydettiin katsomaan, mitä on tarjolla! Autolla pääsee rannalle asti. Tamariskipuita antamassa varjoa, aurinkovuoteita ei ole.



Platis Gialos
  • Kaksi rauhallista poukamaa saaren pohjaoisosassa. Sen lisäksi ihana ravintola Nikoulias upealla näköalalla. Ajele tänne syömään, vaikka et rantaa kaipaisikaan.

    Ravintola näkyy vasemmalla
Psili Amos
  • Lähimmäs rantaa autolla pääsevät rantaravintolan asiakkaat (ravintolan pieni parkkipaikka), muut laskeutuvat tieltä muutaman kymmentä porrasta. Hienohiekkainen kaunis ranta, ei petejä eikä varjoja.

Megalo Livadi
  • Tällä kylällä on historia. Se kannattaa lukaista, ennen visiittiä, silloin tunnelma on taattu. Ranta sinänsä ei ole saaren parhaita, mutta paikallisia perheitä on leiriytynyt päiväksi tamariskien alle varjoon ja mieli tekee liittyä seuraan. Itse hiekkarannan osuus on kapea, mutta vesi on kirkasta ja puhdasta. Poikkea täällä, jos et koko päivää viihdy. Perinteiset tavernat palvelevat rannalla ja tunnelma on mukavasti ”paluu menneisyyteen”









Siinä Serifosen tarinat tällä erää! Nykyään tulee jo useammin tunne, että haluan päästä tänne uudelleen :) Onko se oire ikääntymisestä?? Aiemmin ajattelin vain, että haluan matkustaa aina uuteen kohteeseen!

Kiitos lukijoille!



1 kommentti:

  1. Ah nyt oli kunnon nojatuolimatka Serifoksen saarelle! En ihmettele, että sinne haluaa uudestaan. Kuullosti täydelliseltä lomasaarelta!

    VastaaPoista

Pakka sekaisin ja pakki myös

Häämatka häämatkan sisällä oli safari Selousin kansallispuistoon. Sinne oli määrä lähteä klo 6.30 Stown Townin hotelliltamme, johon rantalo...