tiistai 4. syyskuuta 2018

Kreikan saarten sielu ja turismi

Istun tamariskipuun varjossa ja silmät seisovat meren sinessä. Nämä tamariskit antavat suojaa monella rannalla Välimeren alueella ja pitävät maasta tiukasti kiinni, kun talvinen meri kauhoo hiekkaa itselleen. Tamariskit eivät pelkää tuulta eivätkä suolaa. Suolapuiksikin niitä nimitetään. Jos on autostaan tarkka, ei suolaa tiputtavan puun alle kannata jättää menopeliään. Valkoiseksi maalattuna rungosta heijastuu auringonvalo pois ja puu saa pitää paremmin kosteutensa eikä kuivu pystyyn rankoissa olosuhteissa.




Moni asia on saarilla samanlaista, näillä Kykladeilla, mutta myös laajemminkin Välimerellä. Kuitenkin jokainen saari elää omaa taikaansa ja tarinaansa, tuntee sielunsa. Se mitä kävijälle jää käteen onkin sitten toinen juttu.
Erot eri Kreikan saarien, esimerkiksi naapurisaarien, välillä voivat vieraasta tuntua pieniltä, mutta ovat paikallisille merkityksellisiä. Alueilla on kielellisiä eroja, ruokakulttuurin erikoisuudet, merkkihenkilönsä, historian tapahtumat, luonnon ilmiöt jne. Jälkiä on kivissä, koloissa, rakennuksissa, tavoissa, kodeissa, ihmismielissä. Usein mietin, miten vierailija voi ne löytää vai voiko? 






Ehkä tämä on se syy, miksi moni on koukuttunut, kuten mekin, koluamaan Kreikan saaria: ne samankaltaisuudet ja ne eroavaisuudet. Me emme ole henkeen ja vereen historian tai mytologian perässä, mutta pieniä juttuja reissuista jää mieleen, ja muistissa eri saaret on lokeroitu eri otsikon alle. Merkityksellistä on sekin, millaisia henkilöitä on tavattu. Tarinat elävät paikallisten puheissa. Turistina myös koetut säät pitävät muistoja yllä ja joskus säämuisto vääristää koko kokemusta. 

Serifos on kooltaan 75m2 ja vakituisia asukkaita on n. 1500. Saari on turismin näkökulmasta naapurinsa, oleellisesti suuremman Sifnoksen varjossa. Monen mielestä se on vain positiivista. Paikalliset tietävät hyvin turismiin liittyvän ristiriitaisuuden. Saaret tarvitsevat turistien tuomaa rahaa ja turismi luo ainakin kausityöpaikkoja, mutta samalla suuria muutoksia voi tapahtua nopeasti. Rahan jalkoihin jää helposti paljon arvokasta. 

Serifoksella on jäljellä paljon aitoa, mutta muutosta on täälläkin. Meidän isäntämme, joka puhdistaa meidän kaikkien elimistöä aamusnapseilla, kertoo, miten satamakaupunki (kylän kokoinen) Livadi on jo muuttunut. Siellä on enemmän muualta tulleita kuin alkuperäisiä serifoslaisia. On tulokkaita Venäjältä, Ukrainasta, Makedoniasta ja Keski-Euroopasta. 

Vierailijana saaren aitoudesta kertoo turistipalveluiden rajallisuus, kaikenlaisen viihdykkeen ja ja rahamagneettien vähäinen määrä. Saaren lukemattomista rannoista vain muutamilla on aurinkotuoleja/varjoja ja sielläkin missä niitä on, eivät rivistöt täytä kuin pienen osan rannasta. Samoin on rantabaarien kanssa. Ehkä kaksi sellaiseksi laskettavaa olemme nähneet. Muutamilla rannoilla tai rannan liepeillä on perinteinen taverna, suosituimmilla useampi. Myös vesileikit ovat enemmän itse järjestettyjä kuin ostettuja. Jotakin toki on vuokrattavana, mutta vetovarjot ja jetit eivät silmiin osu missään.



Rauhaa etsivä löytää sen helposti. Sen löytää toki siitäkin syystä, että eletään syyskuuta ja korkeasesonki on takana. Alkusyksyä Välimerellä en lakkaa ylistämästä. Säät ovat suotuisat, meri 
lämmin ja suurimmat turistimassat jo kotona.
Rauhallisen tilan itselleen löytää ravintoloista, kahviloista, kaduilta, luonnosta, mereltä ja rannoilta. 
Ja näitä kaikkia kannattaa täällä kokea! 


Luin netin uumenista artikkelin, jossa käsiteltiin sitä, miten joku saarista alkaa nostaa suosiotaan ja että Serifoksen kohdalla viitteitä siihen suuntaan on jo nähtävissä.
Santorini on oma lukunsa ja sen sanovat myös kaikki kreikkalaiset, joiden kanssa olen puhunut. Mutta sitten tulevat muut. Artikkelissa mainittiin, että monet turistit eivät halua kulkea saarilla toisten turistien perässä. Siksi pyritään sinne, mihin todelliset löytäjät eli ateenalaiset päätyvät. Ja Serifos on juurikin ateenalaisten lomakohde. 
Toinen mainittu asia oli tasokkaan, nousevan trendihotellin saapuminen saarelle. Coco-Mat  on ekologiset näkökohdat huomioiva kreikkalainen konsepti, jolla on nyt muutama hotelli, joista yksi siis täällä Serifoksella,  sekä mm. huonekalutuotantoa. Tyylikkäät puusta tehdyt polkupyörät ovat ensimmäisenä vastassa, kun hotellia lähestyy. Artikkelin mukaan nämä suunnannäyttäjät, ateenalaiset ja Coco-Mat, kertovat siitä, että jotain on tekeillä myös Serifoksella. 

Uskon Spirosta: tämänkin saaren sielu löytyy kun pysähtyy ja katsoo ympärilleen kuhinan ulkopuolella. Rosoisuus kertoo elämästä, jossa turisti ei ole ykkönen. Toivon, että serifoslaiset pystyvät pitämään tasapainon vanhan ja uuden liitossa. Me turistit emme varmaankaan tee asiaa helpoksi.

Seuraavassa jutussa kerron konkreettisempia kokemuksia ja vinkkejä Serifoksesta matkalaisen näkökulmasta.


4 kommenttia:

  1. Aika surullista, ettei maailmassa enää ole koskemattomia alueita ja turismi alkaa olla kirosana monen paikallisen sanavarastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten samalla itse on ihan samanlainen turisti, joka haluaisi nähdä kaikenlaista eikä kuitenkaan kuormittaa liikaa paikallisia eikä ympäristöäkään.

      Poista
  2. Voi, miten hieno kuvaus saaresta! Vasta nyt olen blogisi löytänyt ja ihaillut Miloksen ja Skopeloksen kertomuksiasi! Toki paikat itsellenikin ovat tuttuja.

    VastaaPoista
  3. Hyvin kirjoitettu. Eka vierailu Serifoksella 1979 ja silloin arvuuteltiin, että tuleeko tästä uusi Rhodos. Ei tullut, eikä taida tullakaan. Hyvä niin.

    VastaaPoista

5. päivä mökillä, missä tuuli viihtyy, mutta aurinko käy vain kääntymässä

Sää ei suosi. Olkoon se siinä sääraportti lähipäiviltä. On totta, että unelmoin herräämisestä T-paitakeliin ja aurinkovoiteen tarpeeseen. ...