Vuokraveneilyä Serifoksella

Mulla on ollut kaksi erityistä  unelmaa Kreikan matkoihin liittyen. Toinen toteutui vuosi sitten Miloksella eli  syrmassa asuminen (tekstin löydät sivuvalikosta otsikolla ”syrma”) ja toinen toteutui eilen: veneen vuokraaminen Välimerellä. Jo vuosia sitten Paroksella yritimme vuokrata venettä, mutta ensin kaikki olivat varattuja ja sitten tuuli sotki suunnitelmat.

Ilta jo ja paluu satamaan. Oik. näkyy veneemme ja sataman  apumies.

Löysin netistä vuokrausfirman ja kävimme heidän toimistollaan. Siellä tapasimme Antonioksen, joka teki homman helpoksi -hän oli erit. osaava, selkeä ja erit. ystävällinen. Vuokrausaika oli aamusta ilta seitsemään ja hinta 120€/ pv sekä lisäksi kulutettu polttoaine. Sovimme treffit satamaan seuraavalle päivälle.

Veneitä oli tasan yhtä sorttia, mutta se meille passasi. Turisteille huviveneilyyn tarjotaan pulpettivenettä, jossa on 30hp:n Yamahan mootori. Tämä ei ole paljon merellä liikuttaessa, Cocon miel;estä itseasiassa liian vähän (ja arvatenkin Pepposen mielestä ihan jees, kun ei aiheesta juurikaan ymmärrä). Aurinkokatosta emme nostaneet, mutta sellainen oli ja olisi ehkä kannattanut käyttää. Kaikesta rasvanläträyksestä huolimatta iho oli kovilla.

Toimistolla Antonios kävi läpi kanssamme perussäännöt ja kartalta hän näytti, mihin kannattaa mennä, minne voi ja mikä on kiellettyä. Punakynä piirsi x:n vaarallisiin kohtiin, joita ei onneksi montaa ollut. 

Aamulla opastus jatkui satamassa. Ensin käytiin läpi veneen varustus ja hallintalaitteet ja lopuksi vielä ihan käytännössä tsekattiin, miten vene pysyy vuokraajan näpeissä ja miten satamasta poistutaan. Toiminta tuntui sujuvan hyvällä fiiliksellä ja ammattimaisella otteella. Tuli hyvä mieli ja turvallinen olo.

Parasta veneretkessä oli ehdottomasti snorklaus! Vesi on niin kirkasta ja kauniita pikkukaloja sekä uskomattomia muotoja pinnan alla jaksoin ihmetellä monessa poukamassa, rantakallion liepeillä ja kivikossa. Cocolta puuttui virveli, mutta hyvin tyytyväinen hänkin oli päivään. Hänelle itse veneen ajaminen maisemineen on päätä tyhjentävää ja rauhoittavaa. 

Tämä Serifoksen saari on karu ja erit. näin kesän jälkeen kuiva, myös meriltä käsin. Kalliossa on kuitenkin kirjo värejä ja muotoja ja veden värit ne vasta upeita olivatkin. Hauskaa oli myös bongata erilaisia veneitä ja laivoja. (Jälkimmäisen nimi näkyy heikosti: Me too, London!)

Lisää kuvateksti

Serifoksella kerrotaan olevan yli 70 uimarantaa, joihin suureen osaan pääsee vain veneellä. Rantabongaus on suosikkihommaa muutenkin ja veneellä vielä kaksinverroin kivempaa. Rantautumisessa oli haasteensa, sillä moottoria oli kielletty nostamasta, mitään laitureita ei ollut ja ankkurointi oli ainoa vaihtoehto. Tuuli kuitenkin melko navakasti, niin kuin Kykladeilla tähän aikaan vuodesta lähes aina (Meltemi) ja tuuli painoi venettä sellaisella voimalla, että ankkuri ei esim. hiekkapohjalla saanut kunnolla otetta. Sen sijaan kivipohjaan saimme ankkurin paremmin kiinni, jotta saimme killua rauhassa.

Meri on meri ja sen käynti ihan ’tavallisessakin’ tuulessa vaatii kuskilta keskittymistä ja taitoa. Välillä pompotti pienen vuoristoradan verran -otti vatsanpohjasta ja laittoi tällaisen ei purjeveneessä lapsuuttaan viettäneen huudahtelemaan. Juuri merenkäynnin vuoksi Cocco olisi toivonut isompaa moottoria. Melkoista kyntämistä oli meno ajoitain. Mutta oi oi, miten mahtavaa! Lämmin tuuli, kuuma aurinko, lämpimän veden pärskeet, ääretön ulappa, poukamat ja kalliot, oma rauha!

Kerran vastaamme tuli pariskunta joka nakuveneili. Koska valkoiset kohdat eivät olleet saaneet rasvakerrosta, emme siihen ryhtyneet. Mutta kun olin puolipäivää ollut märissä uikkareissa, eikä ihmisiä ollut näkökentässä, siirryin vapauden tunteessa seuraavalle asteelle, nakusnorklaukseen. Mahtavaa, paitsi kalaparvessa, jossa heräsi huoli, vaikkakin turha, mutta kuitenkin, vain koska on liian hyvä mielikuvitus, ymmärrättehän, ei olisi kivaa, jos kala, saati kalat, lähestyisivät, luullen, että olen vapaata riistaa, siis syötävää, tai että minusta irtoaa planktonia, kun puraisee tai JOTAIN!

Listaan vielä muutaman asian, joille minusta kannattaa uhrata ajatus veneen vuokraukseen liittyen. Kokeneille nämä ovat varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta muille vinkkejä:

• Pelastusliivejä näkee täällä todella vähän. Ne kyllä saa käyttöönsä, kunhan pyytää.
• Minkäänlaista merikarttaa ei tarjottu. Varmasti koska vene oli siinä määrin pieni, että tarkoitus on pysyä näköetäisyydellä itse saaresta. Suositukset ja kiellot merkittiin tavalliseen saaren turistikarttaan. Tulkintaa helpotti, että olimme jo autoilleet monilla alueilla ja tuttuja maamerkkejä näkyi mereltäkin käsin.
• Veneilyn tulee luonnollisesti olla tuttua, kun vuokraukseen ryhtyy. Annettu ohjeistus on in english, joten hieman veneilysanastoa on hyvä hallita.
• Aurinkorasvan (suojaavien vaatteiden) ja juomien sekä päähineen ja aurinkolasien tarpeellisuutta ei voi korostaa liikaa. Myös eväät olivat tärkeitä.
• Snorkkelit olivat must! Niillä oli helppo tsekata myös ankkuria.
• Kiikarit olivat myös kivat, samoin kamera tietenkin.
• Kännykät täyteen ladattuina mukaan, jotta tarvittaessa saa yhteyden vuokraajaan.
• Tuulen vuoksi tuli tilanteita, ettei ankkuriin voinut luottaa, eikä siis uimaan voinut mennä yhtä aikaa.