perjantai 31. elokuuta 2018

He is spontaneous!

Tämä otsikko tupsahti mieleeni Mamma Mia elokuvien innoittamana, mutta omassa jutussani se kyllä aidosti ihailee kanssamatkustajani Cocon ominaisuutta sopeutua nopeasti erilaisiin tilanteisiin.


Saavuimme tiistain aamulautalla Ateenasta tänne Serifokselle. Olin sopinut treffit satamaan. Treffit sovin Mihailin kanssa, joka hoitaa Airbnb-asuntomme vuokrausasiat ja yhteydenpidon. Asunnon omistaja ja varsinainen isäntä on itse asiassa Mihailin isä, Spiros, joka oli luvannut tulla meitä vastaan autollaan ja auttaa kulkuneuvon vuokrauksessa (netin kautta ei onnistunut) ennen kuin opastaisi meidät asunnolle.

Saimme Mihaililta isänsä auton tunnistetiedot ja hänen puhelinnumeronsa. Noustessamme laivasta oli satamassa vastaanottokomiteaa joka lähtöön, mutta emme nähneet yhtään autoa, joka olisi vastannut kuvausta. Kävelimme hiljalleen eteen päin ja ajattelimme, että kyllä hän meidät kohta löytää, koska selvästi näytimme turisteilta. Saarelle saapuneista huomattava osa oli kreikkalaisia lomailijoita. 

Kun kukaan ei näyttänyt meitä kaipaavan, pysähdyimme hetkeksi ja sanoin Cocolle, että kohta ilmestyy varrmaan jostain joku hassu henkilö jollain huvittavalla kulkupelillä. Lopulta satama oli lähes tyhjä ja ne muutamatkin turiseja vastassa olleet pikkubussit, joiden kyljissä kiilteli eco-hotellin ja jooga-koulun kyltit, näyttivät meille perävalojaan. Kun sitten ajattelin soittaa Spirokselle, hän kaasutteli paikalle takavasemmalta. 

Ja kuinka ollakkaan tullessaan vanha auto auto helisi hilpeästi, vaikka se muuten oli enemmän surullinen kuin hupaisa näky. Emme olleet tunnistaneet auton merkkiä ja mallia, koska auton keulassa oli vähemmän metallia jäljellä ja perä, kuten auto muutenkin, oli paksun hiekan ja pölyn kuorruttama. Tiedättehän sellaisen tuulilasin, jossa on ikkunaa pyyhkimien tekemän uran verran. 

En odota matkailijana kuljetusta uudella, en hienolla autolla, mutta kieltämättä tilanne yllätti. Ja miksi olinkaan minuuttia aikaisemmin kuvitellut sellaisen huonosta jenkkikomediasta tutun  tilanteen, jossa ladyt seisovat muotiluomuksissaan, Vuittonit käsivarrellaan odottamassa kuljetusta lomaparatiisiin, kunnes asiat alkavat mennä mönkään? 

Kun Spiros pomppasi autostaan tukka somasti pystyssä, hän oli yhtä hymyä ja ystävällisyyttä ja pakkauduimme enemmän kuin mielellämme hänen kyytiinsä. Kunhan autoon ensin tehtiin koloset meille. Takapenkki oli täynnä jalkatilaa myöden. Tilanteen koomisuus puri minuun jälleen liian hyvin ja jouduin keskittymään iloisiin lausahduksiini toden teolla, etten oikeasti repeäisi hepuliin. Mutta Cocon ilme ei edes minun silmissä värähtänyt. Hän otti tilanteen haltuun ja superlatiivit lensivät tuttavallisesti, kunnes he jo pääsivät yhteistuumin tupakalle. 

Illalla lähdimme vielä iltauinnille. Ajelimme hiekkatietä lähimpään merenlahdelmaan, jossa kartan mukaan oli uimaranta. Kyltin kohdalla tiellä oli pysäköitynä muutama auto ja skootteri, joten oletimme olevamme perillä.  Muutama uimari pyyhkeineen nousi juuri polkua tielle ja me lähdimme samaa polkua kohti rantaa, joka ei tielle näkynyt. Toivoin kovasti, että maisemaan ilmestyy silmiä hivelevän kaunis merenlahti, koska rannalle kulkeminen vaati viitseliäisyyttä. Kapeaa polkua, kiviä, kuoppia, raapivia piikkikasveja jne.

Asioilla on syynsä, vai miten sitä sanoisi. Merinäkymä oli kaunis ja vesi kutsuvan smaragdi lämpimässä illassa. Rannalla oli alle 20 ihmistä. Kun asettauduimme sopivasti omalle tontille tajusimme kutakuinkin samanaikaisesti, että kyse ei olekaan nuden värisestä uima-asu muodista, vaan aidosta nudistirannasta sopivasti sivussa autotiestä
.

He is spontaneous. Ennen kuin ehdin ajatustyössäni seuraavaan vaiheeseen, näkökenttääni osui Cocon helmenä hohtava takapuoli: hän asteli merta kohti määrätietoisin askelein. Minä seisoin hiekalla kuin siihen kivettyneenä, enkä ikävä kyllä tuntenut itseäni aivan Afroditeksi. Pyysin hiljaa ympäristöltä anteeksi, kerroin että tulen hämeestä ja hämmästyisitte, jos tietäisitte suomalaisesta saunakulttuurista. Varmaan koskaan en ole ollut niin nolo alastomana kuin nyt kirkkaissa turkoosiuikkareissani.

2 kommenttia:

5. päivä mökillä, missä tuuli viihtyy, mutta aurinko käy vain kääntymässä

Sää ei suosi. Olkoon se siinä sääraportti lähipäiviltä. On totta, että unelmoin herräämisestä T-paitakeliin ja aurinkovoiteen tarpeeseen. ...