Mutkat kuuluvat matkaan

 Miksi ette lennä suoraan jollekin Kreikan saarelle? Sitä kysytään silloin tällöin. Miksi tehdä asiat vaikeaksi, vaikka voisi hypätä linjuriin Lahdessa, nousta lomalennolle Vantaalla, lentää ryhmän mukana kohteeseen ja tulla saatetuksi hotellin aulaan asti jollakin Kreikan saarella?Niinkin voi hyvin tehdä, mutta mutkat tuovat jotain sellaista sisältöä matkailuun, joista itse pidän, ja Cocco myös. Mutkat tarkoittavat sitä, että matka pitää sisllään enemmän epävarmuutta ja yllätyksiä, mutta myös vaihtoehtoja ja vapauden tunnetta. Kai se on se seikkailun maku. Sellainen sopivasti suunnitellun, mutta siedettävästi yllättävän pyhä kombinaatio. Ja se tunne, että itse päätän ja itse kannan seuraukset;  voi mennä iloisesti syteen tai ilahduttavasti napakymppiin. 

Ihmiset usein miten nauttivat kättensä jäljistä, siitä että oma vaivannäkö ja työ aikaansaavat jonkinlaisen tuotoksen. Siitä on omatoimimatkailussa myös kyse. Arvioin, miten taustatyö on tehty. Olenko onnistunut paikan valinnassa, entä asumuksen? Antaako ympäristö millaisia viboja, onko ranta sellainen kuin oletin? Onko meillä sopivasti tekemistä tai menemistä ja riittävästi tähtitaivaita, maisemia ja rauhaa?Ja jos jokin ei ole toiveiden mukaista tai suju suunnitelmien mukaan, saan jälleen ryhtyä luovaksi ja kiskoa ratkaisuja ihan omasta repusta. 

Matkujen suunnittelu on minulle harrastus. Sitäkin voi harrastaa kuin mitä muuta tahansa. Aiheeseen voi uppoutua lähimatkan verran tai suunnitella viisi vuotta matkaa maailman ympäri. Pintaraapaisulla voi aikaansaada kelpo reissun tai sitten voi halkoa merta netissä vaikka kahdenkymmenen saaren verran, ennen kun tekee päätöksensä. Rahaa voi käyttää kuten harrastuksiin muutenkin eli lähes olemattoman (lähimatkailu)ja äärettömän väliltä.

Eilen saavuimme Aegean lennolla Ateenaan. Reissuminäni oli valmistautunut tunnin hikiseen bussimatkaan lentokentältä Pireukseen, missä yövyimme ensimmäisen yön. Mutta Cocco halusi pian perille (hänellä oli takanaan mm. työviikko, otselläni ei). Ensimmäinen omatoimimatkaajan mutka tuli, kun taksikuski ei löytänyt karttaohjelmallaan hotelliamme, vaikka nöytin hänelle hotellin osoitteen ja sijainnin kartalla. (Aakkosongelma?)Lähtöä tehtiin pitkään ja välillä hän soitti jollekin ja selvitteli asiaa. Lopulta hän lähti Pireusta kohti tietämättä tarkemmin minne sinne. Kun lähestyimme merta (olimme menossa lähelle satamaa) hän avasi punasissa valoissa ikkunan ja soitti torvea herättääkseen naapuritaksin huomion. Vaikutti selvältä, ettei hotellillemme ajella päivittäin. Lopulta avasin hänen pyynnöstään omasta kännykästäni karttaohjelman (olin tarjonnut tätä jo aiemmin) ja hän löysi hotellille meidän antaessamme ohjeita :)

Nyt istumme laivassa matkalla Serifoksen saarelle. Speedrunner natisee ja keikkuu. Unohdin matkapahoinvointilääkkeet kotiin, amatööri! Henkilökunta on jo tarjoillut oksennuspuseja ja käsipyyhkeitä huonovointisimmille. Minulla on vasta lievää kuvotusta. Tämä kirjoittaminen kannattaisi kyllä lopettaa. 

Eilen sääennuste kertoi mahdollisista sadekuuroista, ukkosesta ja kohtalaisesta tuulesta. Mietimme otetaanko tämä nopeampi, mutta pompottavampi yhteys vai mennäänkö enemmän ruotsinlaiva-tyyliin isommalla, mutta hitaammalla.  Päädyttiin kuitenkin nopeampaan, koska tämäkin on ihan merikelvollisen kokoinen purkki maakravun arvioimana.

Vaikka elokuuta vielä eletään, tässä laivassa ei tunnu olevan kovin paljon turisteja. Myös vapaita paikkoja riittää (jokaisella on lipussaan paikan numero ja istuin muistuttaa junan istuimia). Tunnelma on leppoisa, vaikka ikkunoihin roiskuu vettä ja laivan runko välillä paukkuu ja tärisee kohdatessaan nousevan aallon. Telkkarista tulee aamu-uutiset, joista en ymmärrä sanaakaan. Muutama tuttisuu juoksee käytävällä ja osa matkustajista katselee katkenneita unia.

Cocco on juonut jo paljon kahvia, ulkoillut takakannella ja hakannut sanapalaa (tasolla 710...) enemmän kuin voin ymmärtää. Tämä osa perille pääsyä on juuri sellainen siirtymä, joka on osa kokemusta, tunnelmaa ja seikkailua. Määränpäällä on toki merkitystä, mutta matkanteko; siitäkin kannattaa nauttia. Vaikka takakannella kastuu pärskeistä ja etelä-Aegan yllä roikkuu harmaa taivaankansi, on ilman henkäys lämmin ja pehmeä. Kreikassa on vielä täysi kesä ja huomenna taas paistaa aurinko.