Mä alan käymään kosmetologilla ja opiskeleen kieliä!

Loma on yli puolen välin ja tuntuu, että jotain oikean suuntaista se on jo saanut aikaan. Mä olen vähän freesaantunut, ihan selvästi. Ja lisäksi on tullut päähän uusia ajatuksia ja mieleen pientä muutoksen tarvetta! Jes, tulkoon vaan silmitön talvi, järjetön sää, kyllä me pärjätään; niin sää kuin mää!

Lomalla on ollut monia kivoja juttuja, joista parhaina ystävien ja sukulaisten tapaaminen. Mutta lisäksi nyt juuri on ollut kaksi asiaa, jotka ovat  tuottaneet suurta iloa ja nautintoa.

Siispä mun ”uudet” keinot räntäsadetta ja ränsistymistä vastaan tulevat olemaan säännöllinen itseni hemmottelu ja kielen opiskelu! Eikö tässä ole ihan ideaa: hoidan päätä sekä sisäisesti että ulkoisesti :)

Olen mä kyllä aina osannut itseäni hemmotella...hmm...vyötäröäni ainakin, mutta nyt alkaisin sellaiseen, että lopputulos olisi ulkoisesti positiivisempi kuin suklaalla aikaansaatu. Alan siis käydä silloin tällöin kosmetologilla. Löysin sellaisen paikan, joka sopii mulle. Vierastan liian valkoista, saati kultaista luxusta (x:llä), joka näyttää vaahtokarkille, hattaralle, korkkareille ja kuoharille. Mutta mä kiipesinkin puurappusia vanhan omakotitalon yläkertaan ja rentouduin tavallisessa, rauhallisessa ympäristössä ja luxus-laadukkaassa (siis tavallinen, hyvin tehty) kasvohoidossa. Nyt on kulmatkin vahattu kohdilleen, että ihan kuin olisi tullut nuoruutta lisää silmien tietämiin :) Eikä kulmakarvat ainakaan kalva silmälasien yläreunaa. Myös viikset poistettiin, mikä on Coconkin kannalta kiva.

Aivojen aktivoimiseksi aloitan, tai siis jatkan kieliopintoja. Starttasin nimittäin eilen. Latasin Duolingo-sovelluksen, joka on todella suosittu Suomessa sekä maailmalla. 10 minuuttia päivässä riittää ja kuin vahingossa taidan sitten ensi kerralla jo hyvän matkaa kreikan kieltä. Ja tämä kaikki ilmaiseksi!

Että nämä on mun uusimmat täsmäaseet talven pimeyteen, jota pelkään ehkä neljänneksi eniten maailmassa (1. läheisen kuolema 2. läheisen sairastuminen 3. jyrsijät 4. kaamos). 

Hiukan vain huolettaa, koska olen ennenkin tehnyt hyvää ajatustyötä kesälomallani, virkeimmilläni, auringon vielä paistaessa ja lomamatkan häämöttäessä vajaan viikon päässä. Miten siinä sitten tuppaa käymään niin, että pipon painaessa näkökenttää kapeammaksi ja loskan roiskiessa ihmiset loitommaksi kulmakarvojen linnunsiipimäinen muoto tai kansainvälistyminen ei enää tunnukaan kaikkein tärkeimmmiltä. Tai edes 27. tärkeimmiltä.

Juuri tästä, talven ryydyttävästä vaikutuksesta, suunnitelmien säälittävästä sulamisesta sain nyt sitten tuoreet muistutukset. Tuo Duolingo nimittäin väittää, että olen jo entuudestaan heidän asiakkaansa! Että mulla on salasanat ja kaikki?! Ollut vuodesta x ...

Ja siellä kosmetologilla olin myös vieraillut kerran aikaisemmin. Silloin päätin myös, että täällä on hyvä poiketa silloin tällöin. Siitä on aikaa kahdeksan (8) vuotta. No kuka sen muka määrittää, mikä on ”silloin tällöin”! Kosmetologin ovella koin deja vun, kun sanoin, että: ”On tää niin ihanaa, että pitäis kyllä useammin raskia!”

Näin tää menee, valmistautuminen talvea vastaan mun elämässä; kehää kiertäen. Mun ympyrä on näemmä aika pitkä tai sitten muisti lyhyt. Mutta jos tänä vuonna!

Oman tarinansa voisi kirjoittaa  liikuntaharrasteiden talviaikaisesta katoamisilmiöstä.

Tästä aivojumpasta vielä. Kreikka on kyllä aika vaativaa. Olis luullut, että se olisi simppelimmäksi muuttunut, kun pohja on luotu foinikialaisten ajalla. Mutta on siinä jotain tuttua, esim omega: Ω! Ja kun aakkosista aloitin, niin A, siis alfa: aλφα! Eihän tää nyt mahdotonta ole, ajattelin lomaoptimistina. Mutta kun sana "isä" kirjoitetaan muotoon ”μπαμπας” alan uskoa, että aakkoset on aika tärkeitä ja..no..vaikeita. Ihan kiltisti paluu siihen alfaan vaan. Tosin todellinen alku oli selvittää, että miten hitossa saan kreikkalaiset kirjaimet tabletin näppäimistölle! Googletin.

Atk ei ole mun juttu, mutta ei kai sitten kreikkakaan. Kahden päivän aikana olen lukemattomia kertoja saanut tehtäväksi kirjoittaa ”Eleni eats the apple”, enkä ole onnistunut täydellisesti kertaakaan (Η Ελενι τρωεί το μηλο). Μutta ei hätää, Kreikkaan lähtöön on aikaa vielä viisi yötä! Ja jos Eleni ei syö omenaa vielä sittenkään, voin hyvällä syyllä varata uuden matkan ensi vuoden puolelle :)

Cocco aina kannustaa minua tekemisissäni. Nytkin hän kehui linnunsiipikulmakarvojen sopivan naamatauluun poikkeuksellisen hyvin. Ja kun monotoninen naisen ääni tankkasi samoja kreikan sanoja sadatta kertaa ja onnistuneesta vastauksesta kilahti hedelmäpeli-tyyppinen kilinä-ääni, kysyi Cocco ystävällisellä äänellä: ”Eikö siellä kielioppia opeteta ollenkaan?". 

Ps. Seuraava blogiteksti saattaa tulla täältä -jippii!: