Sohva, jos aiot muuttaa meille, ilmoittaudu heti!

Ai hyvä ihme, kun käy sohvan ostaminen työstä! Tässähän tämä loma mukavasti kuluu. Jos joku ei tiennyt, niin on aivan eri ihailla sohvaa Pinterestissä, sisustuslehdessä tai katalogissa, jos ei ole oikeasti ostamassa sohvaa. Kuvissa koko höskä on väsätty niin, että sohva ei ole sattumatapaus vaan istuu tilaan ja kokonaisuuteen paremmin kuin kaksoisleuka kasvoihini. 

Meillä on koti, jossa on mööpeleitä kahdesta huushollista ja talonpoikaisesta moderniin. Sohva on peritty, hyvin palvellut ja kertaalleen uudelleen verhoiltu, mutta kulunut ja väsynyt, eikä enää nappaa. Se lähtee siis vaihtoon, kunhan vaihdokas löytyy. Vaihdokkaalle on pitkänmoinen lista vaatimuksia. Ja tosiaan, sen on mm. tultava juttuun muiden huoneessa jo majailevien kanssa!

Katselin ensin netistä malleja, muotoja ja hintoja. Ikea oli yhteistuumin pois laskuista. Kun olet päättänyt ostaa huonekalun joka todellakin kestää, mikä tietenkin maksaa, nousevat paineet heti sata astetta. En hetkeen ostanut Tupper-muoviakaan osittain siitä syystä, että kyllästyin katselemaan niitä yli 20 vuotta. Epäekologinen ajatus, tiedän. Nytkin yritän toimia toisin. Sohva pitää siis valita niin, ettei kyllästytä loppuikänä! SOS!

Koko on ehkä helpoin, koska sohvalle on kolonsa ja siihen samaan uusikin asettuu. Värin kanssa kävi hullusti. Kun löysin ekan mieluisan sohvamallin ja katselin verhoiluvaihtoehtoja, iskin silmäni yhteen tiettyyn ja siinä sitä oltiin! Olen kiertänyt ja tutkinut kangastilkkuja hulluuteen asti, mutta se eka on kuin roska silmässä; ei anna rauhaa.

Nyt tässä on käymässä niin, että ko. kangas on määrittämässä homman suunnan. Yritetään nyt kuitenkin välttää vertausta auton ostoon... Että ostanko autonkin ulkonäön/värin mukaan? Nooh, onneksi tällä kankaalla saa muutamankin tehtaan sohvia ja nyt on loppusuoralla kaksi aika hengeltään erilaista sohvaa, sekä sitten yksi malliltaan toimiva, joka olisi edullisempi, mutta kangasvaihtoehdot eivät kilpaile samassa sarjassa. Huoh!

Koska kaikkia vakituisia asukkaita on kuunneltava tässä sohvan hankinnassa, saa Almakin äänestää. Se rakastaa tyynyjä... Ja sillä on sellainen miellyttävä tapa vaihtaa tyynyltä toiselle. Eli kun se on nukkunut tyynyn lyttyyn se siirtyy seuraavalle. Ihan totta! Kuvatodiste... 

Parvekkeella

Nukkui tyynyllä, kunnes siirtyi lehdenlukuun.

Alman nukkuma...

Tämä on tarkoitus ratkaista keittiöpsykologisesti. Uusi sohva ei tule olemaan ”rypäs rentoja irtotyynyjä”- tyyppinen, mutta Almalle pyritään tarjoilemaan pari kokonaisuuteen sopivaa ja harkittua makoilutyynyä. Itse sohvan selkänojatyynyt tulevat olemaan ryhdikkäät ja napakat, enemmän tiimiskiviä muistuttavat kuin köllöttämään kutsuvat. Kerron sitten, kuinka kävi...

Kamalasti saan tarinaa yhdestä sohvasta. Mutta vielä on kerrottava, millaisia ovat Cocon sohvatoiveet. Ensinnäkin, hän ei kuluta sohvaa. Ei, se olen minä ja muut. Hän ei kuluta, koska ei löhöile. Cocco istuu tai nököttää (hieman etukeno, jakkara-asento). Hänelle sopivin istuin on nojatuoli, jakkara ja kun niitä ei ole, niin sohvapöytä. Tajuan asian vain, koska näen sen joka päivä. Muuten en ymmärtäisi. Yritän saada tästäkin kuvan todisteeksi.

Perheen sohvaperunat

Cocon toive oli jotakuinkin niin, että hankitaan hyvä ja tyylikäs kohtuulliseen, mutta tingittyyn hintaan. Det passar bra! Tämä olisi käynyt häneltä helposti, jos sohvamerkit olisivat samoja kuin esim. kitara- tai automerkit. Olisi ostettu vaikkapa hyväksi koetut, aina varmat ja tyylikkäät Audi ja Fender! Mutta sohvat on tosi paljon vaikeampia. Päädyin sitten armottoman tuoteharavoinnin jälkeen siihen, että mennään katsomaan yhdessä YHTEEN kauppaan livenä. Katsoihan hän. Nopeasti oli katsottu. Ja sain napakan analyysin lähinnä koskien sitä lempparikangasta: ”Toi on hyvä!” ja sitten mielipiteen sohvan alaosan mallista (kevyttä vai raskaampaa/umpinaisempaa linjaa). Tultiin kotiin ja mallasin mielessäni kuvasto kädessä. Cocco selaa kuvastoa ja sanoo, että olishan toikin ihan tyylikäs. Katson häntä silmänvalkuaiset pyörien. Siis näytät nyt just sitä, minkä n. tunti sitten tiputit laskuista pois!

Ihan vain meidän kesken sanotakoon, että mulla on hiki tän sohva-asian kanssa. Cocco ja Alma yrittävät olla avuksi, mutta mä tunnen vastuun harteillani. Mainittujen tekijöiden lisäksi olen yrittänyt tutkia kotimaisuusastetta, ekologisia näkökohtia, verhoilun kulutuskestävyyttä/irroitettavuutta/pestävyyttä, ergonomiaa eri pituisille säärille, ajatonta designia, istuintyynyjen toppinkeja, kotiin kannettavuutta (että mahtuu ja kääntyy) JNE! 

Ihan itseänikin jännittää, millaisella futonilla seuraavat vuodet istun (lue: pötkötän) ja että mikä kriteereistä unohtuu lopulta täysin, kun aikansa pyörii näinkin elämän kannalta merkityksellisen asian ympärillä.