Haudassa nukuttaa hyvin

Hämmästyneenä ja kovasti ilahtuneena on todettava, että jet lag ei ole ollut niin paha kuin pelkäsin! En kyllä jättänyt toipumistani ihan sattuman varaan, vaan varttia ennen hotellista uloskirjautumista piipahdin lähikaupassa ja ostin melatoniinia. Aloin rytmittää untani jo paluulennolla. Kolmena päivänä otin napin naamariin, neljäntenä puolikkaan ja ylläri, mä taidan olla melkein kotimaan rytmissä :) Wau! Yritän olla pilaamatta iloani sillä, että viikonloppuna pusken taas vastatuuleen eli yövuoroon.

Jos suomalainen puhuu säästä, niin vuorotyöntekijät puhuvat aina nukkumisesta/unesta. Se kuuluu myös omiin vakkariaiheisiini, johon saatan sortua esim. työmaan pukukopilla (missä ei ole ikkunaa, joten säästä puhuminen tuntuu kaukaahaetulta). Myös "Mitä kuuluu?" -kysymykseen työpaikalla voi helposti saada vastauksen, että: "Ihan ookoo, paitsi että en taaskaan oo nukkunu."tai että: "Mulla on rytmit ihan sekaisin...". Sinänsä hyvin lohdullista, puolin ja toisin, koska lähes kaikkiin kommentteihin voi samaistua. Jos nyt just ei ole valvottua yötä tai pahoja rytmin vaihtoja takana, niin ei tarvitse kuin pari vkoa peruuttaa jakaakseen tunteen.

Kyllä kai niitäkin on, jotka oikeasti nukkuvat hyvin: niin että herättyään tuntevat pääsääntöisesti levänneensä ja energiatason parantuneen. Ja on sekin sanottava, että nukkumisongelmien vertailu on turhaa ja mahdotonta. Itsekin kuulun onnekseni porukkaan, jonka ei sentään tarvitse hakea unta pilleripurkin kautta. Ei ainakaan vielä. Tai siis no, on mulla melatoniinia yövuorojen välissä nukkumiseen ja antihistamiinia allergiaoireisiin, joka nukuttaa eli joskus käytän sitä hallitusti väärin, hah. Että ei tässä ihan joogalla mennä, mutta huonomminkin vois olla!

Ihmislapsen alku on lupaava. Tiedättehän, nykypäivän lahja vastasyntyneille on lapsentahtinen imetys! Ajatella, 2010-luvulla keksittiin, ettei (tervettä, hyvävointista) vauvaa tarvitse herättää syömään! Ne saa siis nukkua, wauu:D OMG, miten tyhmä on ihminen... Mutta siihen se sitten monen kohdalla jääkin, jollei satu olemaan onnellinen kotona hoidettu päivänsäde, jonka ei tarvitse tulla herätetyksi päiväkotiin, perhepäivähoitoon tai edes pilttipiiriin ja muskariin.

Kouluikäisenä alkaa viimeistään se armoton kymmenien vuosien aamuherätysrumba. Ihan hullua! Varsinainen ihmiskunnan itsekidutuskeino! Mitä me täällä talvipimeydessä on hyödytty siitä, että pakottaudutaan pystyyn, vaikka taivas nukkuu ja luonnossa on hereillä jotkut saalistajat?! En mä edes ole aamu-uninen, mutta inhoan herätyksiä silti. Ja kyllä esim. klo 5.20 on mulle vielä yötä!

Mä olin jo teininä ajoittain huono nukkuun. Jos ja kun valvoin myöhään tai riekuin menoissa ja viihteellä, heräsin kuitenkin raivostuttavan aikaisin. Koulussa ja opiskellessa väsytti about a-i-n-a, siis vähintään jossain kohtaa päivää. Ja elämään piti mahduttaa paljon kaikenlaista, joten unelle nyt vain oli hieman nihkeemmin tilaa Teinarissa;))

Ehkä sitä nuorena aikuisena oli aika virkeä, joten ei se ihme ole, että syntyi sellainen (harha)käsitys, jotta nythän olis voimia valvoa vauvan kanssa! Olen ihan viralliselta taholta ja ammattinikin puolesta kuullut, että sellaisia vauvoja on, jotka nukkuu yönsä. Ja myönnettäköön, että on omatkin pari yötä nukkuneet. Nukkuivat siis siinä vaiheessa lapsuuttaan, kun äiti ei enää osannut nukkua, vaan vahti huushollin jokaista rasahdusta ja perheenjäsenten siunattua unta! Ja kun äiti alkoi tajuta, että hän voi nukkua rauhassa, omat oli jo teinejä, jotka siis kukkuu ja riekkuu.

Ehkä nukkuisin paremmin, jos olisin töissä virka-aikaan. Mutta ei ole takeita siitäkään. On sitten töitä, vapaata tai lomaa, olen sonnustautunut nukkuessani vähintään korvatulpilla. Olen addikti ja saan sopivia tulppia vain muutamasta apteekista, että pitkälle on viety tämäkin. Aiemmin oli apuna myös silmälaput, mutta niiden kuminauhat kuoleentu vanhuuttaan ja ehkä vähän myös siksi, ettei niitä oltu tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, josta todisteena niissä oli jonkun lentoyhtiön logo.

Tarvitsisin uudet.

Olen niin herkkäuninen, että kerrostalossa asuessani väitän heränneeni, kun naapurihuoneiston lapselta tippui tutti lattialle. Se oli tosin sitä aikaa, kun olin herkistynyt tuttiäänille. Nykyään olen herkistynyt mm. Alman tassuille. Ja se kun sattuu olemaan öisin vaeltavaa laatua. Yleensä se katselee unia noin kolmessa eri paikassa ja varmuuden vuoksi herään kuulemaan, minne se milloinkin tassuttaa. Miten olis villasukat, Alma?!

Meillä koira ei nuku ihmisten vuoteessa...paitsi poikkeustapauksissa, kuten tässä reissukuvassa😊

Pariutumisen teorioita on vaikka minkälaisia. Yksi on varma: nukkumistapoihin se ei perustu! Mikäli Cocolla on futismatsi menossa (napakoita potkuja sääreen tai seinään) tai tärkeää työasiaa ("niin, aivan niin...kyllä, ihan heti!") olisi järkevämpää nukkua muualla. Mutta mistäs sitä tietää, minä yönä?! Ja toisaalta elän parisuhteessa myös siksi, että toisen vieressä on hyvä nukahtaa ja herätä...ja nukkuakin joskus. Tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että yöminäni ei ole enää vuosiin ollut nukkuva Ruusunen. Uudessa paikassa nukkuessani huudan ainakin kerran yössä, luulen ehkä kuolevani ja satunnaisesti muutenkin pomppaan pystyyn. Nukkumailme on yhtä aikaa tiukka ja löysä. Kulmat on kurtussa ja näytän kiukkuiselta/kärsivältä. Samalla leuka on valahtanut roikkumaan ja sen oikean leuan alla ne muut leuat eivät silloin pysy kasassa. Ja se kuorsaaminen, sitä tässä huushollissa tekee kaikki. Kyse on siitä, kuka ehtii nukahtaa ensin... Okei, alkaa olla too much information, joten jätetään tähän:)