Mallorca voitti ja Fiat!

Meillä on katto auki autossa ja mua ei palele! Täällä Mallorcalla  on turistikausi päättynyt ja tikkitakit kovassa huudossa, mutta vasta iltapäivällä, korkeammalla vuoristossa vedin villatakin päälleni. 18-20 C˚ on minusta passeli keli viettää loppusyksyä tai alkutalvea! Siks me tänne tultiinkin: siinä toivossa, että nähdään vielä aurinko ennen ensi vuotta. Ja pilkotteli se pitkin päivää. Silti marraskuussa pitää täälläkin varautua kaikkeen; sateeseen ja myräkkään, koleuteen ja kosteuteen. Tänään kun paikalliset vetää toppatakkia päälle, levittää pari saksalaiseläkeläistä pyyhkeen altaan viereen kohti aamuaurinkoa. Me ollaan Cocon kanssa jotain siltä väliltä. 

Muutenkin taidetaan tässä hotellissa olla jotain siltä väliltä... Aamupalalla on semisti Ruotsin-laiva -tunnelma. Väkeä on ja kahvia jonotetaan. Onneksi darraajia ei näy. Siistit saksalaiseläkeläiset tuntuvat olevan kuin kotonaan. Niillä on pike-kaulukset asennossa ja sopivasti blingiä lenkkareissa. Cocco on minusta heidän joukossaan herttaisen poikkeava näky. Katselen pöydästä kun hän mustassa Adidas-verkkarissaan, hattu päässä ja silmät tietty piiloitettuna aurinkolasien takana puikkelehtii aamupalaruuhkassa. Myöhemmin hän sanoo, että kiva kun hotellissa on niin miellyttäviä asiakkaita. Täällä tervehditään ja hymyillään. Se on totta! Me siis sovitaan saksalaiseläkeläisten joukkoon oikein hyvin. Ja mä annan peukkua hotellille, jonka respassa on kulhossa irtokarkkeja, joita saa napsia siitä ottimilla.

Syksy ja palmu samassa kuvassa:)

Mallorcaan palatakseni.

Ajateltiin sään lisäksi, että tämä on juuri sopivan kokoinen saari ajella autolla muutama päivä. Viikon loma kun sitten mahdottomana hylättiin.  Palmassa voi myös ihan kaupunkilomaillakin. Vesisadetta voi pidellä täälläkin ostoskeskuksessa tai ehkä tippukiviluolissa, jos se julmaksi äityy. Pikku pisarointi nyt ei suomalaista säikäytä.

Ehkä vaakakupissa painoi kuitenkin eniten Norwegianin lennot; kahdelta n. 250€ meno-paluu (yksi laukku ruumaan). Myös autonvuokraus näytti netissä tosi edullisilta, kunnes Cocco pääsi tiskille...

Cocco kyllä perusteli kivasti ja vakuuttavasti, miksei hän vaan voi vuokrata jotain mitä tahansa pientä Seatia tai Hyndayta meille. Se ei nyt onnistunut, koska siinä kävi seuraavalla tavalla. Poikkesimme  tällä kertaa autovuokraamojen aarreaittaan eli lentokentän parkkihalliin jo ennen myyntitiskiä. Wing -kuuletko kortin vinkaisun? Kun hän näki herkun, se oli saatava, ja kuten hän sanoi, tämä on hänen elämysmatkailuaan ja kotimaassa ei tule koskaan tilaisuutta kurvailla Fiat Abarthilla. Se on siis kuin perinteinen pikku-Fiiatti, mutta kun ei ole, ei sitten ollenkaan, paitsi vähän ulkonäöltään ja sillä lailla. Tässä on Cocon uusi(n) lemppari muiden huippujen joukkoon. Oikea räyhäke, kiuas kajahtaa komeasti. Ja niin, meillä on rättikatto (paitsi ei ne nykyään muistuta rättiä), KOSKA sitä kiuasta on KUUNNELTAVA! Ja radiota myös, jotta päästään tunnelmaan! Että jessus, nyt on niin kovaääninen loma, että mun molempia korvia hirvittää. Mutta mikä minä olen sanomaan, mistä kenenkin lomatunnelma syntyy. Kompromissi on sellainen, että katto saa olla auki kauniilla sivuteillä ja radio soida ajoittain, esim. hyvien biisien ja kohdillaan olevien kanavien ajan. (Hitokseen rassaa mun korvaa, kun kanavat loikkii periferiassa ajettaessa...)

Mun pitää sanoa, että mielelläni suon Cocolle tuollaisen räyhättimen neljäksi päiväksi (ja omaa korttiaan se vinguttelee). Hän vääns rattia taas hallitusti ja vei meitä hyvällä mielellä pitkin mutkateitä ja motariruuhkaa. Ja mä vaan ihailen maisemia ja (yritän) annan suuntaohjeita. Saa tuon Fiatin kyllä sievään siivuun parkkiin, että sekin vielä. Cocco nauttii selvästi siitä ”kiukaasta”. On kehunut sitä n. 150 kertaa ekan päivän aikana. Ja kun hän kerran on se joka ajaa, niin kiva että siitä nauttii.

Yksi päivä on siis ajeltu ja pimeä ehti täälläkin laskeutua paljon ennen hotelliin paluuta, vaikka aurinko painuukin pari tuntia myöhemmin kuin Suomessa. Kun saavuimme, olisi tarjolla ollut illallista hotellin ravintolassa. Luvassa oli myös espanjalainen duo. Pelkäsin salaa, että duo intoutuisi saksalaisiin juomalauluihin yleisön pyynnöstä. Onneksi me simppelit ihmiset olimme lepoa vaille ja hautauduimme lopuksi iltaa huoneeseemme. Cocco otti oluen ja kirjan parvekkeelle ja minä oikaisin kuvien pariin ja näihin kirjoituspuuhiin sängylle. Meri käy rauhakseen ja kuuluu tyynylle asti, joten luomi painaa jo kovasti.