Kohta pääsen nukkumaan. Alma alkaa rauhoittua, kun ulkona hiljenee eikä taivas enää tuiki raketeista. Cocco nukkuu jo. Joulu on yrittäjän elämässä sellainen prässi, että mankelin alta tullessaan vaan höyry nousee tyhjiin puserretusta ukko-kullasta. Vuoden vaihteessa niillä on inventaario, joten suurinta juhlaa hälle on yöuni ja huominen lepopäivä.
Itsekin olen viime vuosina ollut vuoden vaihteessa työvuorossa, joten ei meille ole muodostunut uuden vuoden traditioita. Tai siis on se, että tehdään töitä, pussataan kiitokset kuluneesta vuodesta ja nukahdetaan. Mutta ei se haittaa! Meillä on välillä juhlaa silloin kun toisilla on arkea.
Ilman suurempia juhlallisuuksiakin vuoden vaihtumisella on oma merkityksensä. On hyvä, että välillä voi nollata sivuhistorian ja antaa itselleen (jälleen kerran) jonkin sortin uuden alun. Onhan se huijausta, mutta jos se toimii, niin ei kai se haittaa. Siis että jos karkkilakkoon on helpompi ryhtyä 1.1. kuin 1.7. , niin väljäkös sillä! Me ihmiset tarvitsemme erä- ja ottelutaukomme. Ne rytmittävät elämää, jäsentävät ajatuksia, auttavat ylläpitämään toivoa tulevasta, auttavat hellittämään vanhoista taakoista, tuottavat historiaa.
Minun vuodenkiertoni on silmissäni kellotaulu ja kun kello lyö kaksitoista, voi ihmeitä tapahtua! Ihmeet voivat olla pieniä tai suuria, mutta niitä on lupa odottaa ja niitä kohti suunnata. On onnellista, että huomisella on oma tarinansa, eikä siitä tarvitse vielä tänään tietää mitään.
Hyvää yötä ja onnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti