Mallorcan pohjoisin kärki, Cap de Formentor, ja muuta sunnuntai-fiestaa

Alcudialle on suotu hiekkarantaa melkoinen siivu, 14 km todellista vaaleaa puuteria! Paikka onkin pohjoisen Mallorcan suosituin lomakohde, erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Me päätimme käydä katsomassa, miltä siellä näyttää lomakauden ulkopuolella samalla, kun ajaisimme Cap de Formentorin majakalle maisemia ihailemaan. 

Cocco on lomaillut Alcudiassa perheensä kanssa parikymmentä vuotta sitten, joten tyyliin ’neulaa heinäsuovasta’ hän toivoi löytävänsä myös hotellin, missä he silloin pitivät majaa. 

Päivän reitti noin suurinpiirtein!

Keli suosi meitä ja isänpäivän olisi voinut viettää rannalla. Aika ihana ajatus, koska rantaa olisi saanut itselleen vaikka n. 500 metriä! Melkoista luksusta :) Mutta ei me osattu pysähtyä, kun oli kaikkea menoa mielessä. Lisäksi olisi pitänyt varustautua juomin ja eväin, koska palvelut nukkuivat talviunta.

Alcudiassa oli myös sunnuntai-markkinat. Siellä kyllä myyjää riitti. Rätei ja lumpui lepatti tuulessa. Suurelta osin tarjonta näytti tutulta -näitä samoja katseltiin italialaisilla markkinoilla toukokuussa ja luulen, että joitain tuotteita ei tarvitse Lahden toria kauempaa etsiä. Äh, jotenkin harmittaa, miten vähissä ovat aidosti paikalliset tuotteet! Mutta oletan, että sitä myydään, mitä turisti laukkuunsa pakkaa. Mun teki mieleni paria mallorcalaista keraamista kulhoa. Sellaista arkikäyttöön, keitolle tai jätskille. Mutta kymmenien myyjien joukossa ei ollut yhtään paikallisen keramiikan myyjää. Paikallisia herkkujakin myi vain muutama vuoristovaari. Nyyh.

Alcudiassa ajellessamme oli kyllä mykistävää, miten täällä ihanassa kesäsäässä ei ole lähes ketään, kun turistit ovat menneet! N-i-i-n tyhjää! 14 km:n matkalla on satoja kauppoja, putiikkeja, toimistoja, vuokraamoja, baareja, ravintoloita jne. pimeinä, ”kalterit” suojanaan. Yhtäkkiä me tajuamme, että myös huoltsikat ovat suljettuja; yksi toisensa jäljeen! Kartan kanssa jäljitämme niitä, koska Abarth-ystävämme on kurkku kuivana. Ehkä viides huoltsikka on auki ja pääsemme jatkamaan kohti korkeuksia.

Myös Alcudian viehättävään vanhaan osaan mahtui juuri ja juuri :)

Cap de Formento on saaren pohjoisin kärki, missä sijaitsee majakka 1800-luvulta. Majakkaa ympäröi näköalatasanne ja maisemat ovat huikean hienot. Näköalat ovat mahtavat koko matkan ajan ja päätepisteelle eli majakalle asti kannattaa todellakin jatkaa! Perillä on myös kahvila, joka tietenkin sulki ovensa vessan ja kahvin välillä (ensimmäisen ehti, toista ei).

Tie oli koko matkan hyvässä kunnossa, mutta erit. isoille autoille kapea. Onneks oli Abarth :) Sateella en mutkatielle lähtisi, enkä epävarman kuskin kyydissä, muuten kyllä! Sesonkina liikennettä on tiellä runsaasti, joten stressaavin osa lienee pyöräilijöiden ja autojen väistely kapealla tiellä. Nyt saatiin ajella kaikessa rauhassa. Levikkeitä oli muutamia, niin että matkalla sai halutessaan huilia tai valokuvailla ja kuskillakin oli tilaisuus ihailla maisemia paremmin. Aika paljon oli ulkokurveissa myös suoja-aitoja, mikä on kyllä kiva. 

Muutaman kerran tiellä ja pientareilla näkyi vuohia; sekin mahdollisuus pitää kuskin muistaa.

Uikkareita ei kannata tältä reissulta unohtaa. Alkumatkasta voi poiketa hyvin uimaan.

Paluumatkalla Mallorcan läpi mietimme, mitä paikalliset puuhailevat näin sunnuntaina marraskuussa. Kaksi paikkaa näkyi vetäneen parkkiruudut ja ojanpohjat täyteen. Ilmeisesti Palman ulkopuolinen väki vietti sunnuntaitaan joko Murossa, jossa vietettiin Fira de sa Carabassa -tapahtumaa. Siellä kisailtiin suurimmasta kurpitsasta, syötiin kurpitsa tapaksia ja lapset saivat pyöriä juhlan kunniaksi huvipuistolaitteissa. Aikamoiset fiestat autojen määrästä päätellen! Ja kuinka ollakaan toinen sunnuntaisuosiossa paistatellut oli Festival park -outlet ja viihdealue Marratxissa. Että fiestaa tai festivaalia, niin kyllä nämä mallorcalaiset kodeistaan ulos liikahtavat! Ja saksalaiset omista lomakodeistaan; heitä oli kaikkialla, ja sitten pari suomalaista. Outlettiin jätettiin pari euroa välipalasta ja suklaasta, muuten eivät mitään saaneet myytyä. Se ei silti tee paikasta huonoa :)

Tännekin oli muutama kerääntymyt!

Pimeässä palattiin jälleen. Koska Abarth on niin kiva ja Cocolla omintakeiset iltahuvit, hän peruutteli (sillä lailla hinkuttaen) auton pieneen, ahtaaseen koloon taskuun, vaikka kymmenen metrin päässä oli tyhjää tilaa viidelle autolle. Joskus ei vain tiedä nauraakko paljon vai enemmän :D

Tässä Cocco ja Abarth vielä vuoristossa.

Ja pakollinen (mä pakotan...) maisemaselfie...