Sarakiniko, Milos

Sarakinikon ranta on varmasti mieleenpainuvin ja erikoisin, mitä Miloksen saari tarjoaa. Se on erityinen, vaikka ajateltaisiin laajemmaltikin Kykladien saaria. Kyseessä ei ole perus hiekkabiitsi rantatuoleineen. Pientä hiekkapoukamaa, josta siis pääsee uimaan, ympäröi kuumainen lähes valkoisen pehmeä maisema. Pinnat ovat pyöreitä ja muodot pohjoisesta lyövien aaltojen muovaamia. En minä ihan täysin ymmärrä, miten juuri tämän saaren tämä kaistale rantaa on muovautunut juuri tämän näköiseksi:D! Kai se on luonnon ihmettä ja sattumien summaa kaikki. Maaperä ja eroosio, tuulen ja suolaveden setti saa joskus aikaan melkoisen taideteoksen! 

Moni viettää täällä ihan rantapäivääkin, mutta suosittua on tulla ihailemaan auringonlaskua. Ei kun kännykät ja kamerat laulamaan! Luulen, että tätä lähemmäksi kuuta meikäläinen tuskin pääseekään. Heh.

Syrma (sirma, syrmata) ja asuminen kalastajakylässä Miloksella

Meri, se on keskeinen, jollei keskeisin elementti, kun Cocon kanssa lomailemme Kreikassa. Olemme molemmat sellaisia merelle tuijottelijoita ja meressä lillujia. Merinäköala maksaa usein ekstraa, mutta siinä kohtaa övereitä hintoja karttava mieleni on valmis hiukan joustamaan, ei tosin överesti silloinkaan. Se vaan on niin, että sieluni lepää kauniissa maisemassa ja koska lämpöön tullaan siksi, että hengaillaan ulkoilmassa, on parveke/patio kohti maisemaa yksi parhaista asioista, mitä lomakoti voi tarjota. Tämä ei tarkoita sitä, ettäkö me kaiken päivää siinä partsilla istuttaisiin. Ei niin, mutta illan viimeiset hetket ja aamunavaustunnit on kuitenkin hetkistä herkuimmat ja niitä varten olen muutaman euron valmis uhraamaan.

Fourkovouni ja lomakoti toinen vas.

Syrma-asumisessa kiehtoi juuri tuo meren läheisyys. Sisälläkin tiesi, mikä oli sen hetken merenkäynti. Itse olen krooninen korvatulpilla nukkuja ja Cocon unta taas voisi kuvailla jonkin sortin tajuuttomustilaksi (sanoo kateellinen), joten ajoittainen meren pauhu ja tuulen tuiverrus ei meitä yölläkään haitannut. Silti voin helposti kuvitella, etta myöhemmin syksyllä myräkät olisivat ainakin pitäneet poissa ihanalta parvekkeelta, jossa nyt vietettiin paljon aikaa aamuisin ja iltaisin.

Meren lisäksi syrmaan vetivät kalastajakylät, jotka pienuudessaan, vaatimattomuudessaan ja syrjäisen sijaintinsa vuoksi viestittivät olevansa rauhan tyyssijoja. Ajattelin etukäteenkin syrma-loman olevan jonkinlaista mökkeilyä ja sellaiseksi se meillä muodostuikin. Koen myös, että valitsin onnekkaasti vaatimattomamman pikkukylän, sillä ainakin sesongin aikaan suosituin ja syrmistaan tunnetuin kylä, Klima, alkaa olla jo hyvää vauhtia turistien täyttämä. Sentään sielläkin vielä on paikallisia elämässä arkeaan, mutta syrmat ovat varmasti omistajilleen hyvä rahasampo, joten jo etukäteen harmittaa, jos kylistä kaikkoaa kreikkalainen arkinen meno ja niistä alkaa tulla turistien lomakyliä.

Fourkovouni

Syrma on siis perinteinen kalastajan koti, jossa on  kaksi kerrosta. Alimmainen kerros on veden äärellä ja toimii venevajana. Yläkerrassa on sitten yl. vaatimattomat asuintilat. Meidän vuokraamamme syrma oli vaatimaton, mutta ihana! Syrmassa venevajaa ei oltu remontoitu asuminkäyttöön, mutta lisääntyvässä määrin näin näyttäisi olevan, siis ainakin niissä monissa, joita kuumeisesti entrataan turisteille vuokrattaviksi.

Kylät on monin paikoin suojeltuja, joten saniteettitilojen, sähkön ja vesijohtojen suhteen vaaditaan usein luovuutta ja vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tämä on hyvä vierailijoidenkin ottaa huomioon. Monessa vuokrailmoitukessa tai palautteissa oli juuri näistä käytännön seikoista kommentteja.

Tältä näytti kulku kylppäristä parvekkeelle asunnon ovelle:)

Meidän syrmassa pieni vessa+suihku oli erillään talon takana. Se oli hyvin vaatimaton ja vedenpaine huonoin, mitä vielä missään, Afrikan maita lukuunottamatta, olen nähnyt. Mutta se ei todellakaan meitä haitannut! Systeemit kehittyivät nopeasti. Cocon pesuvesi oli lähinnä merivesi.

Klima

Firopotamos

Firopotamos

Missä tahansa kylässä sitten vieraileekin, on kätevintä ja monin paikoin välttämätöntäkin vuokrata joku kulkupeli. Paikan päällä kuulimme senkin, etteivät kaikki taksit suinkaan suostu ajamaan hiekkateiden taakse, joten pirssin saaminenkin voi olla haastavaa! Fourkovouni oli joka tapauksessa sellaisen matkan päässä, että auto tai kunnon mönkijä olivat ainoat järkevät vaihtoehdot. Läheisempään kylään ei kilometreissä ollut pitkä matka, mutta se oli lähinnä ylä- ja alamäkeä sekä osittain kuoppaista hiekkatietä. Meillä oli mönkkärissä etu-ja takaboksi, joten ihan joka päivä ei kaupassa käydä, ei edes vettä hakemassa, kun ei ollut enää kesähelteitä.

Naapurit

Syrman voi vuokrata ainakin Airbnb:n tai Booking.fi:n kautta. Syrma-nimi ei aina ilmoituksessa esiinny, joten kannattaa vähän tarkemmin katsoa kuvia ja lukea kuvailua. "Boathouses"-nimikkeellä voi myös löytää. Joillakin vuokraajilla on oma nettisivu ja niitä löysin ihan googlaamalla.

Syrmien hinnat vaihtelevat melko paljon. Hintaan vaikuttaa tietenkin syrman koko ja taso. En osaa varmaksi sanoa, onko Klima-lisä hinnoissa jo olemassa, mutta saattaa olla, että jotain sellaista havaitsin. Toisaalta Kliman alue on kokonaisuudessaan niin upea ja monen syrmat laitettu vimpan päälle, joten kyllähän se hintaa nostaa. 

Airbnb:ssä hinnat ovat sesonkina n. 90-220€/vrk ja syyskuussa n. 65-120€/vrk.

Klimaasa on myös ravintola. Ehkä se on alku turistien toivomille (?) palveluille.Meidän syrma oli vuokrattavissa Airbnb.com kautta. Sitä vuokrasi perhe, jolle se oli siirtynyt vaimon isän isältä. He vuokraavat syrmaa, mutta viettävät siellä aikaa myös itse. Päädyin ko. paikkaan ennen kaikkea hinnan vuoksi ja lisäksi se näytti tarjoavan kaikki, mitä tarvitsimme. Lokakuussa se maksoi n. 65€/vrk. Syrma oli siisti, pieni ja tunnelmallinen. Parempaa paistinpannua olimme vailla ja taskulamppuun pattereita, mutta muuten ei rutistu puutteista. Vaatimattomuus tekee/teki hyvää ja nautin siitä samalla tavalla kuin Suomessakin mökkeillessä. Vuodevaatteet ja pyyhkeet olivat talon puolesta, samoin pesuaineita ja ruokatarpeita (mausteet, suola, sokeri, öljy). Liesi toimi kaasulla ja sähköä oli tarjolla riittävästi, mutta rajallisesti. Aurinkokennot varasivat, minkä ehtivät, mutta saapumistamme oli edeltänyt kolmen päivän pilvinen jakso, joten himmailuun opimme heti ensim. vuorokauden aikana. 

Lokakuussa ei ollut tarvetta ilmastoinnille. Tiedä sitten, miten tuuletin riittää helteillä.

Lokakuussa pienessä kylässämme oli hiljaista. Vain muutamissa asunnoissa oli vuokralaisia tai asukkaita. Nautimme yksityisyydestämme, seurasimme naapurin touhuja, turisteja jotka piipahtivat kylää katsomaan, ohi kulkevia veneitä ja laivoja, kylästä lähteviä kalastusveneitä, mutta ennen kaikkea merta, taivasta, tuulta ja päivän kierron mukaan muuttuvaa maisemaa. Kiikarit oli mukana, mutta ne löytyi myös talosta. 

Olen aina sanonut, että koska maailmassa paikkoja riittää, en kannata paluuta lomailemaan tutuille mestoille, mutta jotenkin tunnen nahoissani, että syrmaan palaan vielä. Se oli juuri sellainen rauhan tyyssija, joka herätti aistit ja rauhoitti ajatukset. Ja kun sähköä oli rajallinen määrä ja akku alkoi välkkyä punaista, oli hyvä hetki palata yksinkertaisten asioiden äärelle.

Milos, Kreikan Kykladit lokakuussa 2017

Muutama vuosi sitten lomailimme Paroksella. Siitä asti Kykladit ovat kutsuneet takaisin ja minkä lie nettisurffauksen seurauksena katselin kuvaa yhdestä Miloksen kalastajakylästä. On asioita, joista ei niin vain pääse ohi ja Milos jäi kasvattamaan siementä mieleeni, pompsahti pintaan tiuhaan ja alkoi itää. Sitkeä kuin kaktus se oli, sanoisin...

Aloin tutkia, olisiko kalastajakylissä majoittumismahdollisuutta. Ja löytyihän niitä! Hinnat olivat kuitenkin korkeita siihen nähden, millä hinnalla Kreikassa ihan kohtuullisesti majoittuu. Katselinkin muita majoitusvaihtoehtoja, mutta pian tulin siihen tulokseen, että juuri syrmat (boathouses) kalastajakylässä oli se juttu, miksi Milos alunperin alkoi kiinnostaa, joten kun tähdet olisivat oikeissa asemissa, vuokraisin syrman ja lähtisimme mökkeilemään Milokselle!

Klima, parasta mainosta?!

Voiko tällaista vastustaa? Klima, Milos

Milokselle on matkaa sen verran Ateenastakin, etten koko reissua viikossa tekisi. Saarilla matkaillessa kun on aina hyvä ottaa huomioon sääolosuhteet: että olet sitten varmasti Ateenassa, kun paluulento lähtee. Ja toisaalta, ei ole kiva katsella Ateenan nähtävyyksiä, jos samaan aikaan jo raksuttaa hotellilasku jollain saarella! Pientä väljyyttä kun löytyy aikatauluun, voi ottaa relammin, eikä tarvitse niuhottaa sään säätäjälle. Työkuvioiden puolesta Cocon max. oli tällä kertaa 10 päivää ja se oli ihan ok.

Laivalla Ateenasta-Milokselle matkaan kuluu n. 2,5-4,5 tuntia ja hintaa reissulle tulee (max) n. 60€ /hlö suunta. Saarihyppelijät poikkeavat helposti tullessa/mennessä lähisaarilla, mutta meille on aika ollut toistaiseksi rajoittava tekijä ja toisaalta halusimme Milokselle enemmän kuin pari päivää ja lisäksi viettää Ateenassa viikonlopun saarielämän jatkeeksi (suosittelen!). Hyvä on kuitenkin muistaa, että esim. Sifnos on Milokselta n. tunnin päässä ja Santorinille menee laivalla pari tuntia!

Ateenasta Milokselle hoituu lentäen tietenkin nopeammin, 40-50 minuutissa. Hintaeroa lentämisen ja laivamatkan välille ei välttämättä tule ihan kohtuuttomasti, mutta ajankohta ja tarjoukset toki asiaan vaikuttavat. Sesongin ulkopuolella yhdensuuntaisen lennon voi saada alle 70€:lla, kesällä hinnat pyörivät 80-90€:n välillä/suunta.

Miloksen lentokenttä

Meidän kompromissi oli tällä kertaa se, että lentäen mentiin ja seilaten palattiin. Oikeastaan kaikki meni nappiin! Vaihtoaika Ateenassa oli melko pitkä, n. viisi tuntia. Koska oltiin loman lopuksi menossa Ateenaan, ei tuntunut mielekkäältä keskustaan lähteä aikaa kuluttamaan. Plus että ajasta suurin osa olisi tietty kulunut välimatkaan.
Vaihtoehtoisesti olin katsonut lounaspaikkoja parinkymmenen minuutin matkan päästä, Artemidan rantakaupungista, jossa on myös ihan kivan näköinen ranta (Loutsa). Kun sitten laskeuduimme Ateenaan, sää oli pilvinen ja sadekuuroillakin oli uhattu, joten puolen minuutin neuvonpidon jälkeen päädyimme jäämään kentälle.

Väsynyt Pepponen iltalautalla:)

Paluu Milokselta Ateenaan tapahtui iltalautalla. Liputkin olivat edulliset (lokakuu); alle 40€/hlö. Väkeä oli liikkeellä vähänlaisesti ja laivassa suomalaiselle sopivan väljää.

Kaiken kaikkiaan Milos sai netissä paljon hehkutusta osakseen, eikä varmasti syyttä. Meille parhaat palat olivat meri, rannat, asuminen syrmassa, kalastajakylät (onko jo mainittu riittävästi:)), Sarakiniko.

Sarakiniko auringon laskiessa

Ruoka ei ole pettänyt millään Kreikan reissulla koskaan ja Miloksella syötiin vain ja ainoastaan herkullisia aterioita! Annoksia löytyy kaikkialta sekä liha-, kala, että kasvisihmisille. Itse herkuttelin merenelävillä useaan otteseen.

Historiasta kiinnostuneille on muutamia kivan kuuloisia kohteita (museo, katakombit, kirkot), mutta vaikka historialliset kohteet kiinnostavatkin, en pyyhällä niihin saarella ensimmäisenä. Nyt ei sitten menty myöhemminkään, kun aika kului niin nopsaan!
Shoppailukohde Milos ei ole millään lailla. Adamaksessa, sataman nurkilla ja Plakassa on muutama kiva pikkupuoti, jos ihan välttämättä haluaa saarelle muutaman roposen jättää.

Plaka; ihanat illat!

Meri, se nyt vaan on meidän "must"! Miloksen ympärillä meri oli kaunis, uitavan lämmin ja puhdas. Meren äärellä asuminen oli oma juttunsa, ihan parasta! Toisaalta käytännössä koko ajan tuuli (lokakuu), mutta tuiverrus pitää ymmärtää, jos menee saareen, heh. Rantoja oli sillä tavalla joka suunnassa, että vaikka tuulelta ei kokonaan pakoon päässyt, yritimme valita sellaisen biitsin, jossa santa pöllysi hiekkamyrskyä vähäisemmin. Ja kyllä me rannoilla viihdyttiin! Snorklailin jonkin verran. Pikkukaloja näkyi, mutta ei nyt mitään suurta wauu-elämystä tullut vastaan. Toisaalta en myöskään etsimällä etsinyt parhaita paikkoja. Sukeltaakin Miloksella voi.

Minulle jäi mielikuva Miloksesta saarena, joka on vielä astetta aidompi eikä niin silmälle sieväksi (turisteille) rakennettu kuin esim. Paros (sekin oli ihana!) Sellaista sopivaa rosoisuutta ja paikallisuutta vielä löytyi. Milos on tuliperäinen ja luonnonvarojensa vuoksi siellä on kaivosteollisuutta. Tämä on syy sille, ettei se ole joutunut täysin antautumaan turistieurojen varaan, vaan on kyennyt säilyttämään jonkinlaisen tasapainon ja omaleimaisuuden. Sesongin ulkopuolella on toki rauhallisempaa monella saarella, mutta tällä reissulla nautin siitä erityisesti. Yöelämää kaipaavalle en voi suositella Milosta, sillä luulen (ja lukemanikin perusteella) bilehileet pysyvät täältä poissa myös keskikesällä -bling bling, välkkyvalot ja bassokumu ei taida olla tän saaren juttu milloinkaan. Ja hyvä niin!

Korkeuserot korostavat maisemia. Maasto sinänsä oli monin paikoin kuivaa ja karua eikä aina niin silmää hivelevää. Toisaalta moni, kuten minäkin, näkee karummassakin saarimaisemassa oman viehätyksen ja kauneuden! Paikoin saaren kaivosteollisuus oli myöskin louhaissut osansa maisemasta, mutta näitä näkymiä oli lähinnä kauempana asutuksesta, saaren syrjäisemmissä osissa. Meren äärellä ja rannoilla sitä vastoin maisemat ja auringonlaskut olivat aivan mahtavia!

Plaka

Fourkovouni

Näistä maalaismaisemista ei voi olla pitämättä!

Veneretket ovat Miloksella supersuosittuja. Minäkin olin sellaista suunnitellut. Miloksella on luolia, poukamia ja kalliomuodostelmia, joita pääsee katsomaan vain mereltä käsin. Olis ollu kivaa, mutta puhurissa en innostunut. Jos siis jotain jäi mahdolliseen toiseen kertaan saarella, niin ehkä just sellainen seiloriretki, jossa kipparina kreikkalainen jumalolento...:D

Vartin ylityksen vaatii, jotta pääsee Miloksessa lähes kiinni olevalle Kimoloksen pikkusaarelle. Tämä on se toinen juttu, mikä jäi odottamaan uutta reissua. Kimolos olis ollut mielenkiintoista tsekata.

Miloksella kulkee kuulemma busseja melko kivasti, mutta itse en millään voisi kuvitella siellä lomailevani ilman jonkinlaista kulkupeliä. Meillä oli mönkkäri ja siinä sopivasti vääntöä, jotta se jaksoi kuljettaa pulleroa ja palleroa ylös vuoren rinnettä ja hiekkateitä rannoille sekä myös omaan pikku kyläämme. Monet rannat ovat tosiaankin sillä lailla matkan takana, että parhaita paloja nähdäkseen pitää lähteä pois asuinnurkiltaan.
Ajaminen saarilla on sinänsä simppeliä. Itseäni hirvitti ainoastaan epätasaiset hiekkapätkät ylä- ja alamäkeen, joissa irtokiveä sinkoili renkaiden alta. Mutta Cocco pisteli menemään vatasena, tai no, tarpeeksi varovaisena vatasena, varmalla otteella ja se on minulla yhdessä reissatessa yksi suuri kiitollisuuden aihe!

Mönkkärit on suosittuja!

Cocco, the vatanen:)