Sri Lanka; tästä se alkaa!

Kaikki tietävät, miten tärkeä on ensivaikutelma. Jos menee pieleen, kestää suunnan oikaisu tovin, mutta jos menee niin sanotusti putkeen, voi positiivinen fiilis peitota monta pienempää itkun aihetta myöhemmin. Sanoisin, että Sri Lanka on alle vuorokauden kohdalla vahvasti plussalla.

Maahantuloviranomainen on paljon vartija, kun on riittävästi tehty matkaa ja tarpeeksi väännetty asentoa lentokoneen penkissä. Meille osui mitä miellyttävin, hymyilevä nuorehko mies, joka ymmärsi tätiä ja setää ja kun jonotimme kertaa kaksi tiskille (vaillinaiset dokumentit), hän viittoili meidät jonon ohi. Sellaista ei helpolla unohda!

Colombon lentokentän tax-freessä myytiin mm. runsaasti LG-merkin kodinkoneita sekä mikä Coccoa lämmitti, löytyi sieltä soitinkauppakin! Jätettiin kuitenkin jääkaappi ostamatta ja kitaroidenkin ohi päästiin.

Rento meininki loppui hetkeksi, kun astuimme tulohalliin. Siellä sitä oltiin vapaata riistaa ja jokainen halusi osansa matkabudjetistamme. Mutta ei tämä niin paha ollut, ettenkö uusintaa kestäisi;)

Ensimmäinen taksin tuputtaja tuli liian syliin ja hermoa kiristi heti. Seuraava onnistui paremmin. Olin etukäteen selvittänyt kipurajan edessä olevalle taksikyydille, eikä meillä ollut vähintäkään mielenkiintoa raivokkaalle tinkimiselle. Onneksi ylihintaa ei pyydetty ja diili syntyi. Tyylikäs herra saattoi meidät ulos, missä odotti auto kuskeineen.

Taksimatka olisi voinut kestää majapaikkaamme esim. alle kaksi ja puoli tuntia. Se kesti lähemmäs neljä ja puoli... Koska kiekka oli etukäteen maksettu, tulimme lopputulokseen, että tosi mukava kuskimme teki varmasti ihan parhaansa, mutta iltapäivän ruuhka otti vain niskalenkin. Vinkki yksi kuuluu siis: vältä saapumista maahan pahimpaan ruuhka-aikaan!

Kuski jutteli sopivasti, auton lämpötila oli sopiva, taukoja oli sopivasti, saimme ensikäden tietoja maasta ja turistien kompastuskivistä sopivasti. Tiedä sitten, miten paljon ajoreitin valintaan ja matkan etenemiseen vaikuttivat kuskin henkilökohtaiset tarpeet. Nimittäin ensimmäinen pysähdys oli hanen kotitalollaan! Hän, ainakin muodollisesti, pyysi meiltä lupaa poiketa kodin kautta, koska hänen mm. piti käydä vessassa. Luonnollisesti me nyökyttelimme ymmärtäväisesti. Ja melkein jäimme taloksi, kun taksikuskin pihalla olivat vastassa hymyilevä vaimo, seitsemän vuotias vilkkusilmäinen poika ja kuskin oma äiti! Teetä tai kahvia olisi ollut tarjolla ja innokasta juttuseuraa :) Menetimme ehkä koko reissun parhaan tilaisuuden tutustua paikalliseen kotiin, mutta onneksi ymmärsimme, että matkaa olisi vielä edessä ja kieltäydyimme ystävällisesti kutsusta. Ja saman tien vähän harmitti.

Matka jatkui ja seuraavaksi poikettiin hakemaan yksi kännykkä ja laturi toisen matalan majan pihasta. Siihen tarinaan liittyi mm. hautajaiset, mutta olimme jo liian väsyneitä ja pyörryksissä takertumaan yksityiskohtiin :D

Liikenne, on se, kamalaa ja kaoottista. Vielä ei oltu päästy moottoritielle, joka täältä myös löytyy, kun puikkelehdittuamme esikaupunkialueella torvien tasaisesti tööttäillessä Cocco totesi, että ei se Italian liikenne sitten kuitenkaan niin paha ole... Kun neljästä suunnasta tulee tuplamäärä erilaisia ajokkeja yhtäaikaa risteykseen, eikä kellään tunnu olevan väistämisvelvollisuutta, tuntuu äkkiseltään mahdottomalta yhtälöltä se, että esim. vaappuva vanhus kelvottoman pyöränsä selässä säilyy hengissä. Tuk tukit, mopot, autot ja hullut bussit, seassa jalankulkijat... Mietin hetken, että jos tämä on normitorstai, niin millaista mahtaa olla pyhien aattona tai katastrofin sattuessa. No, sitä vaan ei halua tietää.

Me arvostimme kovasti mukavaa kuskiamme ja mitä väljä muutamalla

mutkalla lopulta on, jos pääsee turvallisesti perille! Lisäksi hän ymmärsi turistia, pysähtyi siistille

taukopaikalle, vei minut vessaan johtavalle käytävälle ja antoi pienen setelin kouraan. Tajusin vessakassan kohdalla asian merkittävyyden. Olimme vasta vaihtaneet rahaa ja rahapussini pienin setelini olisi ollut lähes kymmenkertainen vessan hintaan verrattuna. You see, sanoi kuski, kun kiitin. En olisi siitä vararikkoon joutunut, mutta ystävällinen ele kuskilta, jonka palveluita olisin valmis käyttämään heti uudestaan.

Pimeässä illassa päästiin perille. Unawatuna on ensimmäinen kohteemme ja ensivaikutelma siitäkin kutkuttava! Vastaanotto hotellissa oli ystävällinen, huone oikein kiva ja tunnelma rento sekä asiaan kuuluvasti kostea ja hikinen. Nyt ollaan tropiikissa! Voiko täällä ikinä mikään kuivua?! Illan päätteeksi huudatimme sekä ilmastointilaitetta että katossa kiikkuvaa ropellia, mutta ei tarvinnut yöllä pelätä palelevansa, huh. Ilmastointi oli säädettynä +16 asteeseen, mutta alle 25:n ei ennen aamua päästy.

Kuuma kosteus viehättää itikoita ja täällä nukutaankin verkon alla. Sänky on leveä ja mukava. Aamulla totean herääväni niskatukka hikisellä kiharalla ja katsahtaessani Coccoa, hän on omalla puolella vuodettaan solmiutunut jaloistaan hyttysverkkoon. Hymyilyttää, oikeastaan naurattaa. Pakkasesta tänne oli pitkä matka, mutta kannatti!