Päiväkirjamerkintöjä "puskasairaalasta" Sambiasta

Kuten seuraavista otteista voi todeta, sairaalassa työskenneltiin osastoja vaihdellen ja tilanteen mukaan. Sairaalassa oli 124 vuodepaikkaa, mutta ruuhkan tullen potilaita oli useampia samassa vuoteessa tai lattialla. Kolme lähekkäin olevaa rakennusta oli yhdistetty toisiinsa avokäytävin. Kaikkiaan sairaalassa toimi naisten-, lasten-, miesten-ja eristysosasto. Lisäksi oli synnytyssali, laboratorio, röntgen, apteekki ja leikkaussali. Myös lastenneuvolaa, Under 5 years -klinikkaa pidettiin harvakseltaan sairaalassa. 

Hammaslääkäriä ei ollut koko alueella. Jari kertoo kirjassaan, kuinka sisar (lääkäri) Theresa opetti häntä poistamaan hampaita.

” Puudutuksen jälkeen hän otti potilaasta kaulaotteen takaapäin ja isokokoisilla, hieman ruostuneilla tongeilla kiskaisi hampaan potilaan yläleuasta.” 

Kerran olin itse todistamassa, että oppi oli mennyt hyvin perille ja Jari nykäisi nuorelta mieheltä takahampaam irti tottunein ottein.

Sairaalassa oli pulaa lähes kaikesta ja hoitokeinot myös hyvin rajoitetut. Meillä oli kullakin paketti tehdaspuhtaita hanskoja mukanamme. Näitä muistan käyttäneeni erityisesti seuraavassa sairaalassa, jonka alueella oli pahempi vesipula eikä käsienpesumahdollisuuksia työpäivän aikana juuri ollut. Katondween Jari oli saanut järjestettyä hanskoja. Ne steriloitiin ja puuteroitiin aina uudelleen, kunnes menivät rikki.

Sairaalan alueella oli sähkögeneraattori. Iltatoimet aikataulutettiin niin, että kun generaattori sammutettiin ja sähkö loppui, oli suuremmat puuhat jo tehty. Sairaalan käytäviä valaisivat yöllä öljylamput. Kerran muistan tilanteen, että vuotavalle äidille piti yöllä saada pikaisesti verta. Ensimmäinen homma oli mennä koputtelemaan luostarin ovelle, jotta generaattori saataisiin käyntiin ja sairaalaan sähköä veriryhmämääritystä ym. labratoimia varten.

Sambian virallinen kieli on englanti, mutta erityisesti kouluttamattomat maalaiset puhuivat vain heimokieliä. Uskomukset ja paikallisen noitatohtorin opit elivät ihmisten elämässä vahvoina. Ihmiset olivat pääosin ihania, mutta hoitaminen usein raskasta. Kokemukset itkettivät, ahdistivat, ihmetyttivät, suututtivat ja naurattivat. Avuttomuus oli jokapäiväistä monin tavoin. Työtavat, kielimuuri, oma kokemattomuus ja olosuhteet uuvuttivat. Samalla oppimisen riemu oli aitoa ja auttamisen nälkä kasvoi.

Ensimmäisen työpäivän jälkeen: 

Kaikki tuntui tänään kuin unelta, josta ei oikein tiedä, onko se hyvä uni vai painajainen. 

Tottahan kaiken aikaa olin aika jännittynyt ja olo oli epävarma, muttei kuitenkaan niin kamala, kuin olin ajatellut. Pääsin antamaan lääkkeitä lihakseen ja suoneen ja puhdistin yhden haavan. Seurasin, kun Jari poisti askitesta ja samoin poisti nestettä elefanttitautia sairastavan miehen kiveksestä. Lisäksi näin hampaanpoiston (hammaslääkäriä ei ole erikseen) sekä skorpionin pureman hoidon. Järkyttävintä oli kun pieni Benjamin poika kuoli lähes heti kun olin pistänyt hänelle lääkettä. 

Olin jesuiittapojan, Christopherin, työparina. Löyhkä otti koko ajan nenään. Agneksen kanssa pesin myös nuoren naisen, joka on vuodepotilaana. Silloin tuntui, että happi vaan loppuu ja alkaa kuvottaa. Naisella epäiltiin malariaa ja koleraa. Koko ajan hän valitti ääneen ja silmät muljahtelivat ympäri. 

Omituiset lääkeyksiköt ja kirjaamiset menivät kyllä yli hilseen, mutta kysymällä selvisin kaikesta. 

Onhan se tosi noloa, että ollaan valmiita sairaanhoitajia, eikä osata tehdä täällä juuri mitään, mutta ilman perehdytystä ja kieltä se vaan on niin vaikeaa! 

Anastasia Ainaväsynyt oli kanssani naisten- ja lastenosastolla. Iltapäivällä dr Mira ja Jari leikkasivat tyrän ja sain olla anestesiahoitajana. Anestesialääkkeet eivät tosin tarpeeksi nukuttaneet potilasta vaan hän ponnahti välillä ylös! Piti lisäksi puuduttaa. Oli se jännittävää ja raskastakin hommaa. Oli kuumakin. Niskasta nilkkoihin valui hiki solkenaan. 

Tia tuli aamuvuorosta kotiin ja ilmoitti, että olen yksin osastolla iltavuorossa, koska työparini P on mennyt psykoosiin! Olin paniikissa töihin mennessäni, kunnes kuulin, että saisin apua parin tunnin kuluttua. 

Treatment roomissa oli kolme todella huonokuntoista lasta. Yhdelle annettiin verta, toinen sairasti pneumoniaa (keuhkokuumetta), malariaa ja meningiittiä ja kolmannella oli malariakuumeesta johtuvia ”pakkoliikkeitä”. 

Loppuillasta olin jo niin väsynyt, että pariinkin otteeseen aloin puhua Chileshelle suomea. 

Välillä kyllä ihmettelen, onko minusta mitään hyötyä, kun lähes kaikkea joutuu kysymään. 

Työvuoron lopussa vkolla 36 synnyttänyt ja paljon vuotan AIDS-äiti oli tajuton ja koriseva. Pappi haettiin tekemään viimeinen voitelu. Myöhemmin huutavat ja itkevät omaiset poistuivat sairaalasta meidän talon ohi, kun äiti oli kuollut. Tuntuu pahalta! 

Hiljainen iltavuoro. Sain juttuseuraa muutamasta potilaasta ja talonmiehestä. 

Kyllä kävi äitiraukkaa (nuori synnyttäjä);sääliksi, kun sisar x heittäytyi ilkeäksi ja iski katetroidessaan hiljaa itkevää äitiä kyynerpäillä reisiin ja sanoi, että kanna valittamatta tekosi seuraukset! 

Äidillä oli eteisistukka ja synnytys käynnissä. Keisarinleikkaus olisikin tehty, mutta dr Mira oli Lusakassa! 

Olin töissä sisar Berndotten kanssa. Minulle hän oli ystävällinen, potilaille ei. 

Jari joutui juoksemaan sairaalassa moneen kertaan. Lopulta hänen työntekijänsä lapsi kuoli aivomalariaan. 

Tänään oli katetrointia, raakkausta, injektioita ja leikkausvahtina olemista. Raportin kirjoittaminen ei enää tunnu niin hirveän vaikealta. 

Vuoron aikana syntyi kaksi vauvaa, joista toinen imukupilla ja painoi yli 4kg! 

Episiotomiasakset näyttivät enemmän näppäriltä askartelusaksilta. 

Iltavuorossa myöskään Patricialla ei ollut kiireitä ja välillä ehdimme juoruilla pitkiä pätkiä. 

Pieni tyttö odotti anemiaan verensiirtoa. Suonia ei ollut näkyvissä yhden yhtä, niin kuiva ja huono hän oli. Viidentoista (!) yrityskerran jälkeen en pystynyt enää laskemaan. Tippaa yrittivät laittaa Patricia, Anastasia ja David. Lopulta sen sai vihdoin tunnettu suonenmetsästäjä sisar Bernadotte, jonka hain avuksi luostarista. 

Kävelimme illalla farmilta, kun Banda tuli juosten vastaan. Jaria tarvittiin pian sairaalassa. Lähdimme mukaan ja yhtäkkiä olimme siviilivaatteissa hanskat kädessä avustamassa keskenmenon jälkeisessä kaavinnassa ja hetken päästä synnytyksessä. Huh. Todella vaikeaa saada järkensä rullaamaan rauhallisesti ja asiallisesti. 

Tänään hoitelin kuumeista orpopoikaa ja annoin klo 12 injektiot. 

Teatterissa (operating theater eli leikkaussali) tehtiin yksi haavan tyhjennys ja vesikivesten tyhjennyksiä. Kierrolla olin kirjurina. 

Bomasta tullut autolastillinen työllisti lääkäreitä pitkälle iltaan. Minä yritin muiden mukana toteuttaa määräyksiä. 

”Tuijottelijaäiti” kuoli aamuvuorossa. Hänellä saattoi olla herpeskefaliitti. Äidiltä jäi suloinen 3kk pojanpallero, jota dresserit (hoitoapilainen) kanniskelivat iltavuoron selässään. 

Jari oli kovilla, kun muutaman minuutin välein kuoli kaksi lasta, eristyksessä ollut pieni hinkuyskäpoika ja meidän puolella toinen kaksosista. Sen jälkeen Jari teki vielä yhden ihonsiirron. 

”Perämies” (fistula ani) saa mut raivon partaalle! Työntää itsensä väylälle aina kun vilahdankin siellä puolella osastoa. 

Yksi vauva kuoli tänään anemiaan. Dr. Mira yritti elvyttää antamalla sydänhierontaa ja adrenaliinia. Vauva oli toinen kaksosista. Sisar oli kuollut jo aiemmin. Paikallisen uskomuksen mukaan kaksoset ovat kuin yhtä. Tämänkin lapsen piti kuolla sisarensa perässä eikä äidin oletettu enää surevan myöhemmin menehtynyttä lastaan. Kamalaa! 

Sisar opettaa tilastointia.

Laboratorio koko komeudessaan

Tialla työvuoro, Jari hälytettiin avuksi.

Lyhennysten luvattu maa. (Brittien peruja?)

Ilmanko oli haasteita!

Tämä kannatti osata; kiniiniä malariaan.

Hoitajien kansliassa yksi suosikeistani. Hän jaksoi auttaa ja opastaa.  Kirjaaminen tapahtui ruutuvihkoon.

Lapset yl. pelkäsivät valkoihoisia ja panikoivat kahta kauheammin. Menossa Under 5 years -clinic.

Potilaiden omaiset valmistivat ruokaa sairaalan ympäristössä.

En tiedä, ymmärsinkö mitään, mutta joskus hoitaminen jo sinällään auttaa...

Under 5

Itsekin sairastimme, mikä oli sekä raskasta että pelottavaakin. (Tulevassa postausessa kerron malariakokemuksia.) Jotenkin koomistakin oli lukea näitä päiväkirjani kommentteja...

Jo alkuillasta tuli vatsa kipeäksi ja myöhemmin kipu siirtyi selkään. Yöllä heräilin ja pelkäsin olevani kuumeessa, mutta aamulla tuntui onneksi aika hyvältä. 

Viimeiset kolme tuntia töissä olivat kiduttavat, koska selkäsärky iski ja vatsa turposi jälleen. I’m wondering what’s the problem? 

Maikku on meistä sitten ensimmäinen sairastunut. Onneksi hänellä on ilmeisesti tavallinen flunssa eikä esim. malaria! 

Jarilla on malaria ja hän lepäsi koko illan. 

Ajomatkalla Livingstoneen olin kuumeessa, Tia sai yhden vatsakohtauksen. 

Maikku-rukka on vuorostaan kipeänä, illalla kuumetta yli 38 astetta. Toivottavasti ei ole malariaa! 

Eilinen katkarapusalaatti (lomalla Victorian putouksilla) kostautui aamuyöllä...en ripuloinut matkalla Lusakaan...perillä katkipoikki ja kuumetta 38. 

Aloitin Ciproxinit 

Vatsa on onneksi paljon parempi. Ripuloin vain kerran.

Lämpöä 37, jotenkin voimaton olo. 

Tia kärsii nyt vatsakivuista ja kuumeesta. 

Tia on tosi kipeä, oksensi päivän aikana kaiken, yhdeksän kertaa. 

Tia on onneksi toipumaan päin ja iltaa kohti hänellä alkoi ruokakin jo pysyä sisällä. 

Zipataan lähdettiin, vaikka Maikku oli tulossa kipeäksi. 

Sunnuntaina pääsimme lyhyelle Malawin reissulle! Harmi, että Maikku oli tosi kurjassa kunnossa, toisi olla hänen pahin päivänsä.