Katondwe oli kaukana kaikesta. Ensimmäisen Sambia-kuukauden aikana liikuimme kylässä ja ympäristössä lähinnä vain jalan. Kylässä oli kaksi autoa eivätkä ne huviajelulle irronneet. Nunnien autolla siirrettiin välillä poitilaita Lusakaan, esim. vaativampiin leikkauksiin, ja muutenkin autoja käytettiin asioiden hoitoon sekä ruoan ja tavaran hankintaan. Jarin käytössä ollut auto oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Takalaseja ei ollut ja jarrut olivat niin huonot, että jos auton joutui pysäköimään vähänkään viettävälle maalle, hyppäsi joku pois kyydistä asettelemaan renkaiden eteen isot kivenmurikat.
Meidän jo siirryttyämme seuraavaan sairaalaan, pääsimme vielä viikonlopuksi Katondween juhlistamaan Jarin synttäreitä. Meidät haki Jarin autolla kaksi hänen työntekijöistään ja paluu kesti koko päivän. Matkasta olen kirjoittanut näin:
Matkanteko oli afrikkalaisen rauhallista ja auto oli täynnä kaikkea mahdollista. Ensin pysähdyimme Petaukessa ja teimme pieniä ruokaostoksia. Nimban tienoilla pojat yritivät ostaa lihaa, suolaa ja bensaa, kuitenkaan onnistumatta. Ennen Luangwa-bridgeä täyttyi auto entisestään poikien ostamilla laudoilla. Sitten alkoi bensa loppua ja matkanteko hidastui entisestään. Alamäet rullattiin vapaalla, ylämäet könyttiin hitaasti ja lopulta vähän työnnettiinkin.Luangwan sillalla menikin sitten aikaa, kun bensaa kannettiin kanisterilla ja valutettiin letkulla tankkiin. Vihdoin seitsemän tunnin jälkeen pääsimme perille!
Ruoka oli isompi asia, kuin olimme osanneet ennakolta ajatella. Raaka-aineita oli vähän ja hankalasti saatavilla. Jääkaappia ei meillä ollut käytössämme, eikä siitä juuri iloa olisi ollutkaan, koska sähköä oli vain osan vuorokautta.
Etukäteen olin ehkä kuvitellut, että eksoottisia hedelmiä olisi ainakin tarjolla, mutta ajankohdasta ja paikastakin johtuen banaanit ja appelsiinit, saati muut hedelmät, olivat todellisia herkkuja eikä niitä päivittäin saanut mistään. Ruoan hankinnassa ja valmistuksessa meitä auttoi Beauty ja Jarin ruokapöydässä istuimme myös usein, mikä ei tosin ratkaisevasti vaikuttanut asiaan, koska todella vaatimattomasta hänkin Katondwessa eleli.
Beauty vedenkeittopuuhissa
Beauty teki tänään hyvää ruokaa, vuohen lihaa ja riisi-kaali -mössöä.
Beauty teki meille tänään fish and chips. Chips oli ihan hyvää, fish (purkista) ei.
Tarjolla taas riisiä... Pavutkaan ei enää maistu. (N. kuukausi takana)
Kävin co-operatiivassa, siellä oli keksejä, nam!
Beauty laittoi kuivattua kalaa. Kyllähän sitä söi paremman puutteessa.
Harmi että Josef oli kipeänä. Hän tekee Jarilla parasta ruokaa.
Maikku yllätti meidät paistamalla täyttä häkää lettuja, kun tulimme kotiin!
Tia paistoi tänään lättyjä. Kekkereissä olivat myös Banda, Hakalima, Bill ja John.
Ruokaa laittoi Tia, eilen Maikku. Mä oon tiskannut.
Töiden jälkeen syötiin säilykelihaa ja riisiä.
Kaikki ruoka tökkii. Ehkä sairastaminen vaikuttaa.
Vapaa-ajan viihdykkeet olivat yksinkertaisia, mutta kokemukset antoisia.
Istuskeltiin aamusella auringossa, mutta kuumuus ajoi pian sisälle. Pyykinpesu puolestaan oli sopivampaa hellepäivän huvia. Naapurin lapset seurasivat kiinnostuneina pyykinripustusta.
Valokuvia on tullut otettua jo rullallinen. Paikalliset ovat mielissään kun pääsevät poseeraamaan.
Iltapäivällä toimimme Jarin apuna, joka opetti ensiapua katolisen koulun pojille. Me olimme onnettomuuden uhreja ja pojat hoitivat meitä vaihtelevalla menestyksellä. Paikalliset tavat ja uskomukset ovat syvällä, joten esim. palovamman hoidoksi tarjottiin sekä suolaa että parafiinia!
Poikakoulun pojat lauloivat meille rummutuksen säestyksellä. Mekin yritimme parhaamme ja lauloimme heille Kalliolle kukkulalle ja Maamme- laulun.
Pyydystimme suurella metelillä hämähäkin kämpiltämme ja Raidia suihkutettiin malariaa ehkäistäksemme.
Pääsiäisyön ”jatkot” vietettiin vieraana olevan professoripariskunnan hienolla safariteltalla. Kuutamo ja tähtitaivas oli uskomaton kokemus! Toivottavasti näkymä jää aivokerroksiin pidemmäksi aikaa! Tänään totesin myös, että pahin koti-ikävä on alkanut hellittää.
Illan päätteksi lähdettiin katsomaan, millainen on nyau (paikallinen “salaseura”, johon liittyi villiä tanssia kokon ympärillä rummutuksen säystyksellä). Huimaa, jännittävää! Ainakin oma mielikuvitukseni lähti lentoon!
Pikku Nelson nukahti Elainen selkään. Gift ja minäkin väsyimme ja kökötimme yön pimeydessä pikku jakkaralla sylikkäin. Ehkä maailman suloisimmat veljekset!
Kävelimme yön pimeydessä Jarin farmille. Pimeässä käveleminen oli hiukan työlästä mutta antoisaa. Useamman kerran pysähdyimme kuuntelemaan Afrikan yötä ja etsiskelemään taskulampulla kiiluvaa silmäparia tiheästä pusikosta.
Kävimme poikakodin vieressä olevassa paikallisessa kapakassa. Tarjolla oli jotain väkeviä ja sport-colaa, jota oli saatavilla kaikki kolme pulloa.
Päivän huippuhetki oli, kun meille oli välitetty ekat postit Suomesta! Sain kaksi kirjettä ja olin onneni kukkuloilla. (Vajaa kuukausi saapumisen jälkeen.)
Bougainvillea ja lähetyssaarnaajan kukka kukkivat upeasti!
Illalla olimme Jarilla ja kaikki aika väsyneitä. Nelson sai hetkittäin meidät nauramaan ja illan päätteeksi kylvetin hänet.
Nukuin kahden tunnin päikkärit ja luulin unen perusteella, että keittiössä odottaisi kaksi suklaalevyä!
Kävelimme n. 5km tullessamme Bomasta. Matkalla näimme valtavia norsunlantakasoja! Varmuuden vuoksi aloimme laulaa elefantinkarkoituslauluja.
Davidin pihalla teurastettiin lehmä. Lihan kilohinta oli 3,5 markkaa. Ostin meille 4kg ja Beautylle yhden, mutta sain enemmän, kun heillä ei ollut vaihtorahaa.
Lämpömittari kipusi tänään kuulemma yli 40 asteen ja sen kyllä huomasi! Sekä töitä tehdessä että paikalla maatessa hiki valuu noroina.
Koirat ovat valvottaneet monena yönä, samoin katolla tappelevat paviaanit.
On palmusunnuntai, njansankielinen messu alkoi klo 8. Kirkko oli todella täynnä ja koska olimme 15 min myöhässä, emme saaneet enää istumapaikkoja. Istuin lattialle, kuten monet paikalliset. Laulu oli todella mahtavaa... ehtoollisen aikaan livahdimme ulos, koska messu kestää usein kolmekin tuntia.
Tänään oli hiustenletityspäivä. Beauty-rukka halusi välttämättä täyttää lupauksensa, vaikka olikin mitä todennäköisimmin malariassa. Mitähän kivaa voisin ostaa Beautylle kiitokseksi Lusakasta?
Beauty on malariassa, joten söimme Jarilla. Viihdyimme siellä oikeastaan koko illan osittain tequillankin ansiosta. Kanadalaisilla vierailla oli viimeinen ilta.
Sain Esan mukana (Lusakasta) faxin kotoa! Tuntui mahtavalta, vaikkei siinä montaa sanaa ollutkaan.
Menimme Golgatalle, parvekkeelle (vanha, tyhjä leprasairaala kukkulalla) yöksi. Mahtava kokemus! Onneksi moskiittoja ei ollut paljon.
Juttelimme tyttöjen kanssa paljon tulevaisuudesta, avioliitosta, lapsista, kodin perustamisesta ja omista perheistämme. Juttelu kyllä auttoi vaikeaa oloa.
Illalla olimme kuuntelemassa alueen kuoroja, jotka harjoittelivat kilpailuka varten. Olimme jälleen ainoat valkoihoiset ja vähän kun hytkyimme laulun tahdissa, alkoivat kuorolaiset jo kikattaa.
Koko Sambian jalkapallojoukkue on kuollut lento-onnettomuudessa ja valtakunnassa on maansuru. Sairaalan lippu on puolitangossa.
Jari on meille kyllä korvaamaton apu, opastaja ja seuralainen! Myös Jarin työntekijät ovat kohdelleet meitä upeasti ja heistä on helppo pitää!
Uskomatonta, miten jotkut ihmiset täällä tuntuvat jo niin tutuilta ja heihin on oppinut luottamaan! (Noin kuukauden jälkeen.) Montaa tulen ikävöimään, kun täältä pois lähdetään.
 |
| Oikealla oleva rakennus oli Katondwen kotimme. |
 |
| Huoneeni kaikkine sisusteineen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti