Pepponen, Cocco ja kuningatar Alma: Näistä muistetaan juhannus 2018

Nuorin ja vanhin nostivat lipun salkoon. Laulettiin Lippulaulu, eikä se jäänyt ainoaksi lauluksi tänäkään juhannuksena. Myöhemmin nuottivalona toimi kännykkä ja nuottikirjana iPad. Maailma muuttuu, totesi myös käymään poikennut isäntäväen vanha tuttu. Mutta musiikki, soitettuna, laulettuna ja kuultuna kruunaa juhlan kuin juhlan!

Jalkapalloa; siitä muistetaan tämä juhannus. Toiset katsoivat toisella silmällä, jotkut silmät naulittuina. Hetkittäin tunnelma oli kuin espanjalaisessa Serranon perheessä. Sitten oli hetkiä, jotka olivat ihan perisuomalaisia:)

Uimaan tarkeni saunasta. Tai pulahduksia ne oli. Silti saunaan-uimaan-saunaan on parasta ikinä! Meillä oli simmarisauna, että voidaan ahtautua lauteille yhdessä, eikä kenellekään tule nolo olo. Laituri notkui ja rannassa kaikuivat kiljahdukset ja rääkäisyt, kun kukin dippaantui viileään veteen vuorollaan. Tämä oli ohjelmanumero Alman mielen:) Se osallistuu kirmaamalla laiturilla ja kyyristymällä haukkumaan portaiden päähän.

Vene vei retkelle. Kansallispuistossa ihailtiin suomalaista luontoa ja pisteltiin menemään polkua kuin köyhän talon porsaat niin, että kännykkä piti kaivaa esille, jotta osattiin takaisin. (Tämä nostatti muistot ed. seikkailustani.) Meillä oli eväitä ja juotavaa mukana kyllä; veneessä. Muilla oli paitsi Cocolla, joka ei jätä mitään sattuman varaan, vaan kaivoi lonkeron repustaan! Ja vielä oluet, hah. Lapsiraukat.

Made in Finland <3

Alma sai juosta vapaana, koska nopsajalkaiset nuoret toimivat vuorollaan tiedustelijoina. Muutaman kerran metsästä kuului: ”TOINEN KOIRA” ja Alma pääsi sylikyydissä ohittamaan muut polulla liikkujat.

Hyttysmyrkkyä? Ei tarvi, mulla on lonkero!

Yksi meistä on niin vastuullinen (+ neljän lapsen äiti), että vaikka nestettä ei ollutkaan, hän kantoi mukanaan punkkipihdit, joita muuten tarvittiin, ja kyypakkauksen, jota onneksi ei tarvittu.

Skip-bo hyydytti yhden ja laittoi rehellisetkin huijaamaan. Peliä voi suositella, se on kiva ja kynttilänvalo riittää! Cocon kanssa innostuttiin jo Italiassa ja nyt viihtyivät korttien kanssa muutkin.

Sitten oli Karhu-Iita, joka emännöi taloa aikaan ”kauan sitten”. Nyt hän ei emännöinyt, mutta saattaa huitaista leipälapiolla, vaikka periaatteessa on kiltti. Karhu-Iitan kuvan alla olevassa vuoteessa ei ollut tunkua. Iästä viis, tähän kamariin tarvittiin nukkumaan ainakin yksi äiti.

Muuten mentiin aika totutun mallin mukaisesti: illan uupunein sai kuukahtaa sohvalle.

Niemisille terkkuja! (En tunne heitä.) He perustivat Tampereen Lihajaloste Oy:n ja tekevät makkaraa, joka nostattaa tunteita. Cocco pääsi vauhtiin jo ennen juhannusta, kun löysi kyseistä lenkkiä Lahdesta -halleluja! Tapaus kirvoitti päivityksen Facebookiin ja kommenttisarjan. Makkaradiggarin intoilu saavutti huippunsa juhannuksena ja hänet yritettiin asettaa hehkutuskieltoon -lause joka alkaa ”Tampereen Lihajaloste...”, kiellettiin. Täysin turhaan... :D Siispä Niemisten makkara oli grillin kunkku; naudan sisäfile ja vegepiffit saivat hädintuskin jotkut reunapaikat grillissä. Ja ne syötiinkin ennen kuin ehdin kuvata, joten saatte salaatin :)
Muutenkin ruoka on vakava asia. Aamupalat arvioitiin pisteillä, huh:D