Tänään parvekkeella paras

Kun sitä haluaisi aina jaksaa ja olla aktiivinen. Tarttua tekemiseen ja innostua menoista. Vaan ei, nyt väsyttää, ihan ilman lupaa. Kesällä on kummallinen vaikutus. Koska se on auttamatta liian lyhyt, se laittaa säntäilemään ja suorittamaan. On kiva osallistua kesärientoihin, tavata ihmisiä, reissata ja mökkeillä. Tässä vaiheessa kesää vaan tuntuu, että pitää pysähtyä. On sysättävä sykkeet alas, tasoitettava hengitys. Työt, lyhyet vapaat ja unet, pakkaaminen, purkaminen, ympäriämpäri ajaminen -kaikki, se kivakin, vaatii pattereita. 

Kerrankin on lämmintä, parveke-elämään sopivaa. Ei tänne porota nyt aurinkokaan. Lasit auki ja taivas kertoo vaihtelevasta säästä. Mielen mukainen musiikki säestää. Ei luukuteta nyt, annetaan saundien maalailla maisemaa taustalla. Käsivarren mitan päässä ropisee hetken sade. Kun aurinko pilkahtaa, pääsee Alma ulos. Uimaankin mennään. Vaikka yöllä.

Parvekegrilliin jotain safkaa. Ei jakseta suunnitella tai kikkailla. Syödään, kun kurnii, ei kellon kanssa. Parvekepäikkärit ruoan päälle, jos siltä tuntuu. Tiskit odottavat huomiseen. Ei me keittiössä aikaa vietetä. 

Silmät kääntyvät kirjaan. Netti viihdyttää. Puhe alkaa väsyneesti, eivätkä lauseet edes aina pääty. Asiat ovat pieniä ja pinnallisia. Ei ole tarvetta muuttaa maailmaa, parantaa parisuhdetta eikä pohtia tulevia. Annetaan vain olla. Ajatuksia pulpahtaa ja suu sanoo niitä huomaamatta ääneen. Vastauksia tipahtelee tai sitten ei. Rinnakkain on hyvä, ei sen kummempaa.

Parvekukka tiputaa kuihtuneitaan. Kukat ovat tärkeitä kesävieraita ja niiden hoito mieluisaa kesätyötä. Ympärivuotiset ovat parvekkeella ottaneet kasvuspurtin, lehdet kiiltävät kiitokseksi valosta. Leikkaan ja nypin sieltä täältä ja kastelen janoiset.

Kun kuusi kerrosta alempana pihalla haukkuu koira, kertoo Alma kuka täällä asuu ja heiluttaa näkymättömissä olevalle lajitoverille häntäänsä. Suupieltä vetää hymyyn. Elukat on mahtavia, ne viihdyttää. 

Lokkeja taivaalla, pikkulintujakin piipahtaa kaiteella. Ja kun Nightwish illalla lopettaa Mukkulassa, saattelee ilotulitus mahtavan naakkaparven kohti Ankkuria!

Sen tiedän, että väsymykselle ei ole hyvää, oikeaa ajankohtaa. Mutta kuunnella sitä pitää ja antaa tilaa. Välilä on hyvä ihan vain nojailla.

Lomakateutta ilmassa

Sen voi aloittaa jo hyvissä ajoin talvella, kesälomasta stressaamisen. Monin paikoin ainakin. Työpaikoin, joissa aletaan suunnitella kesälomia jo talvella. Ja työpaikoilla, jotka eivät sulje oviaan heinäkuuksi, vaan toiminnan tulisi jatkua ennallaan, vaikka vakiporukka jonottaa lomalle ja jäljelle jäävät perehdyttävät kesäväkeä. (Tässä kohtaa on sanottava, että meillä on onneksemme loistavia sijaisia.)

Mäkin välillä ihmettelen, miksi minua kiinnostaa, kuka saa lomailla heinäkuussa, vaikka itse en ollenkaan koe heinäkuuta ainoana oikeana lomakuukautena. No siks (ainakin), kun pitää olla tasapuolista ja siks kun heinäkuu on suomalaiselle lähes pyhä kuukausi! Niin siis mulle ei niin ole, mutta kuvittelen, että monelle on ja pidän sitten mielestäni niiden muiden puolia, hah. Ja onko sellainen heinäkuun loma, jos lomasta osuu suosikkikuukauteen esimerkiksi puolitoista viikkoa? Kysynpähän vaan! Enkä ole ainoa kysyjä. 

Ja te kysytte, että eikö teillä ole kiertävät lomat. No on nykyään, pääosin, mut aina tulee muutoksia, porukka vaihtuu jne., joten kyllä kesälomakeskustelun voi aloittaa viimeistään joulun jälkeen. Meillä se myös on aloitettava eli lomat lyödään lukkoon tooodella aikaisin, niin että seuraavan viikon hahmottamaan kykenevä mieheni katsoo minua silmät tyhjänä nyökytellen, kun selvitän seuraavia loma-ajankohtia ja suunnitelmia. Häntä kiinnostaa yhtä paljon kuin selitys huulipunan koostumuksen tärkeydestä.

Kun loma on tiedossa voidaan pohtia, miten lomalotossa kävi. Tuliko hyväkin potti ja onko se hyvä suhteessa lähipiirin loma-ajankohtiin? Kahvipöytäkeskustelussa töissä tuli ilmi sekin, että yksi lomailee aina samaan aikaan miehensä kanssa ja olisi ihan kamalaa, jos niin ei olisi. Toinen taas ei ole lomaillut siipan kanssa samaan aikaan ainakaan 15 vuoteen, eikä pitänyt sitä elämän suurimpana menetyksenä. Sitten yksi lomalta palaaja avautui aiheesta, että tavallisesti työn pakottamina runsaaseen omaan aikaan tottunut pariskunta kun lomaili useamman viikon samaan aikaan, alkoi mittari tulla täyteen ja oma aika siintää kultana pohjoisen purossa.

Hmm... Mä hengaan yrityäjäihmisen kanssa, eikä ole ollut pelkoa liian pitkistä yhteisistä lomapätkistä. Toisaalta kun vähän väännän ja vänkään, hän saa kuin saakin, pienen pakon ja puristuksen edessä, itsensä lomalle samaan aikaan kanssani yl. pari kertaa vuodessa. Emme toki ahmi kahtakaan viikkoa kerrallaan, mutta viikosta kymmeneen päivään. Ja jos ajattelen, että lomailisimme vaikka kuukauden kesällä yhdessä... Ei, en ajattele. Kun en kertakaikkiaan osaa kuvitella Coccoa niin kauan poissa toisesta kotiosoitteestaan. Ja vain vaaleanpunaisten lasien läpi voisin nähdä meidät lomailemassa kuukauden yhdessä. Siitä saattaisi seurata juuri sitä ylikuumenemista, vaikka muuten hän on mun paras lomakaveri. Meillä on hyvä näin ja tunnen, että olemme ihan etuoikeutettuja.

Tänä kesänä lomailen niin myöhään, etten koskaan aiemmin! Loma alkaa 13.8. Laittakaa mieleenne! Olisin päässyt aloittamaan jo elokuun alusta, koska mulla on elokuun vuoro siinä meidän kiertosysteemissä. Mutta lykkäsin sen loman häntää yrittäjäystävällisempään suuntaan ja niin meitä odottaa syyskuun ekalla viikolla yhteinen loma Välimerellä, ja tähän on laitettava kyllä hymiö perään :)

Se 13. elokuuta muistakaa, koska aamusta aloitan tykittään lomakuvaa someen! Katsottuani väkinäinen hymyntynkä naamallani tusinoittain lomaotoksia; kauniita /hauskoja/tunnelmallisia, oon nyt painanut mieleeni kaikki kuva-aiheet, joita voitte työpäivänne päätteeksi sitten elo-syyskuussa ihailla. 

Näitä ovat: 

- loma alkoi, kuoharilasin kohotus sille 

- mökillä vihdoin ja auringonlasku tai peräti -nousu, riippukeinu, se kuoharilasi 

- mökkisauna, uinti, laituri, matonpesu, laiturilla kuoharilasi 

- kuoharilasi lentokentällä, tyyppi sinne tägättynä 

- piknikillä tai rannalla ihanat eväät, mansikoita ja mahdollisesti lasi kuohuvaa 

-  festareilla; rakkaat ystävät, skool! 

- veneellä / purjehtimassa, lasissa kuplii... 

- terassilla pitkästä aikaa Maken ja Jossun kaa, kippis sille 

- pitkällä lounaalla / päivällisellä, illallisella; herkullista grilliruokaa ja...juomaa! 

- ihanat kesäjuhlat, rakkautta ilmassa / kesähäät, rakkautta kaikille, kuohariii! 

Lomakateuden riivaamana selaan siis Ig- ja Fb-kuvianne ja kehittelen kiivaasti suloista (toivottavasti hyväsydämistä) kostoa. Loistavasti ilmastoidussa työpaikassani vedän pitkää hihaa päälleni yövuorossa -hemmetti kun ei saa edes hikoilla! Kerrankin Suomen heinäkuussa on helle ja kaikenlainen kuumuushälytystila ja mä luen siitä uutisista ja kurkin sälekaihtimien välistä synnytyssalissa, miten siellä lämpö sulattaa suomalaisia. Ja minkä järkyyyyttävän ressin se aiheuttaa, kun kaiken viikkoa jännittää, mitä säätä sille vapaapäivälle luvataan ja miten mä ehdin vapaapäivissäni nauttimaan kaikki kesäkuukausiksi varatut nautinnot! Noi menetetyt kuoharilasilliset olen ratkaissut niin, että korvaan ne jätskillä -on muuten syöty ja vararavintoa kerrytetty noin elinajanodotteen verran!

PS. Muistin juuri, että mullahan oli lomaa toukokuussa, siis kesälomaakin! Kas kun pääsi heinäkuun helteessä unohtumaan :D

Retkikohteena Tammisaari, Raaseporin linna ja Fagervikin ruukkialue

Syvemmälle saaristoon mieleni tekevi, mutta ei sinne niin vaan ajauduta; pitäisi ajatuksella varata aikaa. Nyt ehdittiin Tammisaareen ja sen ympäristöön päiväretkelle. Jos punamulta ei kyllästytä ja vanha Porvoo on koluttu moneen kertaan, on tämä suunta oikein kiva vaihtoehto! Eniten silmää hivelivät juuri vanhat rakennukset, kotimaan tarjoamat perinnemaisemat, kauniit pihat ja kutsuvat kujat. Meren läheisyys myös muokkaa maisemaa ja tuo tunnelmaa.

Raaseporin linna

Raaseporin linnassa voi vierailla omin nokkinensa tai osallistua opastetulle kierrokselle. Kyllähän oppaan tarinat herättävät usein paikan toisella tavalla henkiin, mutta meillä oli matkassa liian omapäinen ja muista vierailijoista kiinnostunut nelijalkainen, eikä Coccocaan oikein malta kertojan perässä kulkea, joten ihan itse katseltiin. Kantavaääninen opas tuli silti tutuksi ja hän kuulosti kyllä viihdyttävältä.

Linna on rakennettu 1370-luvulla vartioimaan Suomenlahden kauppaa ja merenkulkua. Pitkälle on

siis silloin meri ulottunut! Linnan parhaat vuodet osuivat välille 1450-1460 ja hylkääminen tapahtui jo 1500-luvun puolivälissä, kun Tammisaaren ja Helsingin kaupungit perustettiin. Ensi kerran restaurointityöt aloitettiin 1800-luvun lopulla. Tältä ajalta on myös viereinen Linnanvuodin tupa, kahvila-ravintola.

Tammisaari

Raaseporin linnanraunioilta Tammisaareen rantakadulle on parikymmentä kilometriä. Tammisaarihan on nykyään taajama, osa Raaseporin kaupunkia, johon kuuluvat myös Pohja ja Karjaa. Tammisaari näyttäytyi kesäpäivänä lämminhenkisenä ja viehättävänä. Ihmisiä oli mukavasti liikkeellä, tunnelma silti sopivan raukea. Ja toistan vielä, että oli siellä ihmisiä, vaikkei heitä kuvissa juuri näykään, hah.

Knipanin uimarannan ympäristöstä sai eläväisen vaikutelman. Vierasvenesatamassa oli liikennettä ja useampi syömäpaikka palveli kesäpäivän viettäjiä. Alueella riitti hiekkarantaa sitä haluaville, mutta myös nurmikkoa ja suojaa kauniista, vanhasta puustosta Stallörenin puistossa. Hieman syrjemmältä löytyi koirille osoitettu uimapaikka, pieni kaistale hiekkarantaa tien vieressä ja laiturin kupeessa. Hieno juttu, ettei tarvinnut miettiä, missä Alman voi päästää merestä nauttimaan!

Huomaa hymy:)

Näkymätön hihna? :D

Vanha kaupunki on aivan vieressä, samoin kaunis Tammisaaren kirkko. Sunnuntaina liikkeet olivat kiinni, mutta Kustaa Vaasan kadulta silmä havaitsi muutaman kivan putiikin, joihin olisin kyllä arkena astunut sisään:) 

Paljon enemmänkin olisi Tammisaarella ollut tarjottavaa ja historiaa riittää siitä kiinnostuneille, mutta nälkä ajoi meidät ravintola Albatrosiin. Tai oikeastaan sinne kutsuivat Ebba ja Nixon! Palvelu sai hymyilemään ja ruoka hyrisemään. Pehmiksestä tuli bonusta, vaikka hinta olikin kesäsesongin sanelema. Alma sai vesikupin, rapsutuksia ja tunsi muutenkin olevansa tervetullut! 

Ravintola Albatros, Tammisaari 

Kuningatar Vinohymy :)

Fagervik

Fagervik on kylä Inkoossa ja siellä sijaitsee Fagervikin kartano sekä vanha ruukkimilijöö. Sanottakoon heti ensiksi, että Fagervikin kartanon sisätiloihin ei pääse tutustumaan eikä myöskään puutarhoihin käyskentelemään, mutta syykin on hyvä: kyseessä on nykyisten omistajien koti. Kartanon ja muitakin rakennuksia kyllä näkee, kun alueella ja sen ympäristössä kävelee.  Vaikka näyttävämpiä ja merkittävämpiä ruukkialueita on Suomessa tarjolla, on paikka mielestäni pysähdyksen arvoinen.

Muutama asia jäi mieleeni, kun silmäilin Fagervikin historiaa. Fagervik on perustettu vuonna 1646 ja 1720-luvulta lähtien se on ollut saman suvun omistuksessa. Kartanon ympärillä olevat kauniit punamultatorpat rakennettiin työväelle. Ja juuri täällä, niin he kertovat, viljeltiin maamme

ensimmäiset perunat (1720-luvulla)!

Ruukin kirkko on yksityisomistuksessa, mikä on Suomesssa melko harvinaista, ja siellä soivat maamme vanhimmat (toiminnassa olevat) urut, siniset sellaiset! Kirkkoa vuokrataan yksityistilaisuuksiin.

Alueella on myös kahvila ja museo (auki kesällä ke ja su). Tämä on oiva taukopaikka ja kulkiessasi kartanon ympäristössä hiekkatietä esim. koiranpissatuksen verran, näet jo vähän etäämmältä myös kaunista puutarhaa ja pääset helposti kartanotunnelmaan.

Lisää Fagervikista ja Inkoosta täältä!