keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Mallorca marraskuussa -se kannatti!

Kun Sollerissa katselin antiikkijunan menoa, tuli mieleeni, että me ollaan matkailijoina kuin vähän viritetty juna mallia lättähattu! Edetään kyllä, mutta pysähdellä pitää. Luksusta ei kaivata ja pieni rosoisuus kiinnittää huomion ja särö kiinnostaa täydellisyyttä enemmän. Eteenpäin mennään tasaisen varmasti.


Silti automatkoilla tulee välillä olo, että kuski sais hillitä menohalujaan ja Cocco tosiaan virittäytyy välimerelliseen ajotyyliin jossain lentokentän exitin tietämissä. Että sillä tavalla on autommekin aina vähän viritetty. Ja taas tossa vilahti ohi jotain kivaa, jota en ehtinyt nähdä. Eikö tähän voi nyt pysähtyä, että saisin kuvan?




Se kannatti, Mallorca marraskuussa! Mutta toisinkin olisi voinut käydä, jos sadesää olisi tullut muuttamaan suunnitelmia. Me olimme perillä neljä kokonaista päivää. Kolmena päivänä paistoi (18-22 ˚C), yhtenä pilvettömältä, ja yhtenä oli pilvistä ja ajoittain sateista (16˚). Kertaakaan ei kastuttu. Auto meillä oli ekasta täydestä päivästä lentokentälle paluuseen asti.

La Seu, Palman mahtava katedraali




Kilometrejä tuli reilut 600. Enemmältä se tuntui, koska a) nähtiin niin paljon ja b) vuoristossa eteneminen on hitaampaa. Joka tapauksessa tämän kokemuksen perusteella voimme lämpimästi suositella auton vuokraamista Mallorcalla! Jos city-sukkulointi hirvittää, jätä Palmaan menemättä ja nauti pikkuteistä!



Tässä meidän versiossa oli kätevää, että hotelli oli hieman ytimen ulkopuolella ja helposti saavutettavissa autolla monesta suunnasta. Varsinaisia lomakyliä tai vain turisteille rakennettuja alueita välttäisin. Niissä ei ole tähän aikaan vuodesta mitään! Parkkiasiaa kannattaa hetki miettiä. Hotelleilla on jonkin verran parkkeja, joista suurin osa tuntui olevan maksullisia. Hintoja oli ainakin välillä 13-20€/vrk. Mitä lähempänä Palmaa olet, sitä hankalampaa voi olla löytää kadunvarsilta paikkoja! Me olimme Can Pastillan alueella, jossa oli hiljaista myös, mutta sentään jotain elämää ja palveluita saatavilla. Autolle löytyi parkki kadulta helposti.

Meillä oli tällä kertaa ihan hyväntasoinen hotelli. Jäin miettimään kannattiko se?! Emme käyttäneet mitään muita hotellin palveluita, kuin aamupalaa. Sinänsä aamiais-buffa oli kyllä meille tosi toimiva ja vähän sellaista ekstraa. Mutta hotellissa olisi ollut ulko- ja sisäuima-allas, kuntosali, baari sekä ravintola. Vähän suunnittelimme ja yritimme, mutta ei ne vaan olleet prioriteeteissä niin korkealla, että olisimme mitään niistä lopulta käyttäneet! Toisaalta, ja tämä on kyllä tärkeä pointti, jos ulkona olisi ollut +12 ja sadetta vaakaan, olisimme varmasti kiittäneet kivaa hotellia palveluineen! Eli minä kyllä suosittelen sen miettimistä, noin ylipäänsä off-season -reissuilla, että mitä sitten, jos sää ei suosi.

Me pakattiin mukaan vähän kuin suomen kesään. Kerrospukeutuminen toimi hyvin. Lyhyttä hihaa, varjossa istuessa villatakkia ja auringon laskettua takki. Yhdet shortsit riittää, mutta uikkareita ei kannata jättää kotiin! Kaulahuivi oli illalla hyvä lisä ja sateenvarjoa kannoin repussa pääosin turhaa. Sandaaleilla menin parina iltanakin ja sit oli lenkkarit. Hotellihuoneessa nukuimme parvekkeen ovi raollaan, koska huone tuntui illalla lämpimältä, mutta ilmastointia tuntui turhalta käyttää. 

Kohteita kiertäessä on hyvä muistaa, että nähtävyyksien aukioloajat ovat pääosin lyhyemmät sesongin ulkopuolella. Samoin joku nurkka saattaa hyvin olla remontissa, koska milloinkas muuten paikkoja kohentaa, kuin talvikaudella.

Nälkäkiukkuisen ja muiden ruokariippuvaisten kannattaa pakata vähän evästä, jos syrjemmässä ajelee. Myslipatukka voi pelastaa paljon, kun avoimet syömäpaikat ovat vähissä ja loput viettävät siestaa. Cocolla nälkä käy kaasujalkaan, mulla kielenkantoihin... Siis evästä ja vettä!
Niin ja se auto, se pitää myös tankata ajoissa, koska ne bensikset viettää myös talvea monin paikoin.

Syrjäseutulisä on myös pätkivä netti. Sinänsä saari on mukavasti kompakti, ettei siellä kauas pääse eksymään, mutta perus turistikartta on ihan jees lisä autossa.

Jos oltais oltu pidemmällä lomalla tai autoa ei olisi ollut, olis suunnitelmissa ollut mm: 
- Pyöräilyä Palman edustalla (merenrantaa ja tasaista pyöräreittiä kilometri tolkulla) 
- Kävelyä tyhjillä rannoilla ja eri kaupunkien toreilla 
- Pulahdus mereen ja altaaseenkin, saunaa ja kauneushoitoja 
- Lisää kulttuuria; konserttia, näyttelyitä, museoita 
- Iltoja lämpölampun alla Palman kujilla 
- Kauneimman keramiikan metsästystä 
- Patikointia hyvien eväiden kanssa kukkuloilla
                   



Saas nähdä palataanko ja ruksataan jotain toteutetuksi seuraavalla kerralla :) Näitä kaikkia suosittelen kyllä muillekin!

Koska minä näpyttelen näitä juttuja, vaikkakin Cocco hyväksyy ne, pyysin häneltä vielä virallista lomalausuntoa:) 
- Miellyttävä sää lomailuun, parempi kuin Suomen kesä usein. 
- Mukava saari autoiluun, varsinkin Abarthilla. 
- Parasta oli Abarth! 
- Hotellissa nautin näköalasta parvekkeelta. 
- Mieleen jäi hyvä ruoka, upeat maisemat ja kauniit kylät, sekä hieno Palman kaupunki. 
- Lomakylien autius yllätti. 
- Abarth... Ikävä sitä.

Adios ja kiitos, seuraavaan kertaan! 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Pilar ja Joan Miro -säätiön museo Mallorcalla, ja tylsää ei ole!

Taide on tarkoitettu kaikille ja minä kannustan kurkkaamaan taidemuseoon tai näyttelyyn. Sen ei tarvitse olla puuduttavaa ja teoksiin voi tutustua omalla tyylillään! Teokset herättävät tunnelmia, muistoja, mielikuvia, keskustelua, ideoita ja ajatuksia. 


Pahoittelen, jos joku ei pidä meidän museovierailun tyylistä. Kumpikaan meistä ei ole taiteen tuntija eikä harrastaja (mikä selvinnee viimeistään kuvateksteistä) , mutta tämäkin museovierailu oli hieno ja kokemisen arvoinen.

Joan Miro (1893 Barcelona-1983 Palm de Mallorca ) oli katalonialainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja keraamikko. Hänen äitinsä oli Mallorcalta ja hän vietti lapsena täällä kesiä isovanhempiensa luona. Sillä lienee vaikutusta siihen, että nyt saamme vierailla hänen ateljeessaan ja nähdä hänen taidettaan näyttelytilassa. Myös Miron vaimo, Pilar, oli Mallorcalta kotoisin. Pariisi oli toinen Mirolle merkittävä kaupunki.

Ateljee, tyypillisessä mallorcalaisessa talossa 1800-luvulta.
Mirota on pidetty yhtenä modernin taiteen mestareista. Koska innostuminen saattaa lisääntyä, kun aiheen liittää johonkin itselleen aiemmasta tuttuun, kerron, että Miro suunnitteli vuoden 1982 jalkapallon MM-kisajulisteen :) Ja vuonna 1977 hän suunnitteli Amnesty Internationalille mielipidevankeja puolustavan julisteen. Minusta tällaiset yksityiskohdat, joita taiteilija itse ei ehkä pidä suurimpina saavutuksinaan, nostaa tavallisen kuvankatsojan mielenkiintoa. Toivon, ettei Miro nyt käänny haudassaan...

Vuonna 1947 Miro matkusti ensi kertaa Yhdysvaltoihin. Hän työskenteli siellä yhdeksän kuukautta suuren maalauksen parissa. Vuonna 1959 presidentti Eisenhower ojensi hänelle Valkoisessa talossa tunntustuksen teosseinästä Unescon päämajaan Pariisiin.



Mirolla oli myös tunnettuja tuttavuuksia. Pablo Picasson hän tapasi Pariisissa 20-luvulla ja kun hän esitteli Picassolle maalauksensa, Pablo otti ja osti sen! Picasso esitteli Miron Pariisin taidepiireissä. Yhden Miron teoksen osti myös Ernest Hemingway. 

Miron töissä näkyy olioita, merkkejä, lieriöitä ja ympyröitä, eläimiä ja elimiä. Espanjan sisällissodan alkaminen ja fasismin nousu aiheuttivat Mirossa pelkoja, jotka näkyivät sen aikaisissa töissä erilaisina hirviöinä ja kummallisina hahmoina. 



Se mikä tuntuu huikealta (ilman että minulla on suoranaista vertailukohtaa) on Miron töiden määrä: n. 500 veistosta, 2000 öljyvärityötä, 3500 grafiikan työtä n. 400 keraamista työtä! Eikä tässä vielä kaikki. Pistetään vielä nuket teatteriryhmälle, lavasteita, kirjakuvituksia, seinävaatteita...Huh.



50-luvulla Miro muutti pysyvästi tänne Mallorcalle ja kyllä olosuhteet ainakin omaan silmääni vaikuttavat upeilta! 

 Miron unelmien studio, jonka arkkitehtiystävä, Sert, suunnitteli hänelle. Täällä mahtui työstämään useampaa teosta samanaikaisesti. Tilat ovat avarat ja valo tulee pohjoisesta. Nyt menossa oli kunnostustyöt, joten sisälle ei päästy.

Valoa, puutarhaa, maisemaa!
Taviksen vinkit taidemuseovalloitukseen: 
- Anna mielikuvituksen lentää! Teoksiin keskittyminen tyhjentää päätä! 
- Katso teosta kaukaa, läheltä, edestä ja sivulta. 
- Kertooko teoksen nimi jotain vai ei mitään? (Joskus nimi avaa tarinaa, joskus nimet ovat yltiötylsiä tai aivan koomisia.) 
- Katso tilaa, joskus se itsessään on mielenkiintoinen. Myös valoa ja valaistusta voi tarkkailla.
- Usein kiinnostus lisääntyy, kun lukaisee, vaikka vähänkin, taiteilijan / teosten taustoja tai tsekkaa pari työtä etukäteen. 
- Vierailijoita kannattaa aina vähän vilkuilla; he vasta mielenkiintoisia ovatkin! 
- Mitkä teokset olivat suosikkeja ja miksi? Vaihtakaa mielipiteitä muutenkin -seurassa on yl. hauskempaa! Juttua syntyy kuin itsestään. 

No nyt: tatska natsaa passelisti tauluun!
Cocco, nyt mätsää sun asu! Onks noissa kasaritunnelma?
Tauot on tärkeitä.

Onks nää kalat täällä, koska niitä esiintyy myös Miron taiteessa? Joka tapauksessa Cocon pitää saada vähän kokeilla...:)
No siis kun siinä on noita nuotteja, ni meetkö nyt sillee luontevasti siihen! (naurua, paljon naurua)

Muista katsoa lapsesi töher...töitä tarkkaan -hän voi olla tuleva mestari!

Tää on varmaan jonkun suuren työn suunnitelma. Ai että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...?

Mikä tää juttu on?? Miro piirteli ateljeensa seiniin. Ihan hullun näköistä! Mutta tää on ihana, vanha rakennus!

Joiko se oikeesti ton viini?

Roiskeet tatskan väreissä. Cocco, missä oot?

Taide innoittaa ja minäkin intouduin niin, että Miro-juttu piti saada julki. Kiitän tällä kertaa mielenkiinnosta ihan erityisesti :) Kierroksenne on päättynyt!

tiistai 13. marraskuuta 2018

Mallorcan pohjoisin kärki, Cap de Formentor, ja muuta sunnuntai-fiestaa

Alcudialle on suotu hiekkarantaa melkoinen siivu, 14 km todellista vaaleaa puuteria! Paikka onkin pohjoisen Mallorcan suosituin lomakohde, erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Me päätimme käydä katsomassa, miltä siellä näyttää lomakauden ulkopuolella samalla, kun ajaisimme Cap de Formentorin majakalle maisemia ihailemaan. 



Cocco on lomaillut Alcudiassa perheensä kanssa parikymmentä vuotta sitten, joten tyyliin ’neulaa heinäsuovasta’ hän toivoi löytävänsä myös hotellin, missä he silloin pitivät majaa. 

Päivän reitti noin suurinpiirtein!
Keli suosi meitä ja isänpäivän olisi voinut viettää rannalla. Aika ihana ajatus, koska rantaa olisi saanut itselleen vaikka n. 500 metriä! Melkoista luksusta :) Mutta ei me osattu pysähtyä, kun oli kaikkea menoa mielessä. Lisäksi olisi pitänyt varustautua juomin ja eväin, koska palvelut nukkuivat talviunta.


Alcudiassa oli myös sunnuntai-markkinat. Siellä kyllä myyjää riitti. Rätei ja lumpui lepatti tuulessa. Suurelta osin tarjonta näytti tutulta -näitä samoja katseltiin italialaisilla markkinoilla toukokuussa ja luulen, että joitain tuotteita ei tarvitse Lahden toria kauempaa etsiä. Äh, jotenkin harmittaa, miten vähissä ovat aidosti paikalliset tuotteet! Mutta oletan, että sitä myydään, mitä turisti laukkuunsa pakkaa. Mun teki mieleni paria mallorcalaista keraamista kulhoa. Sellaista arkikäyttöön, keitolle tai jätskille. Mutta kymmenien myyjien joukossa ei ollut yhtään paikallisen keramiikan myyjää. Paikallisia herkkujakin myi vain muutama vuoristovaari. Nyyh.


Alcudiassa ajellessamme oli kyllä mykistävää, miten täällä ihanassa kesäsäässä ei ole lähes ketään, kun turistit ovat menneet! N-i-i-n tyhjää! 14 km:n matkalla on satoja kauppoja, putiikkeja, toimistoja, vuokraamoja, baareja, ravintoloita jne. pimeinä, ”kalterit” suojanaan. Yhtäkkiä me tajuamme, että myös huoltsikat ovat suljettuja; yksi toisensa jäljeen! Kartan kanssa jäljitämme niitä, koska Abarth-ystävämme on kurkku kuivana. Ehkä viides huoltsikka on auki ja pääsemme jatkamaan kohti korkeuksia.
Myös Alcudian viehättävään vanhaan osaan mahtui juuri ja juuri :)
Cap de Formento on saaren pohjoisin kärki, missä sijaitsee majakka 1800-luvulta. Majakkaa ympäröi näköalatasanne ja maisemat ovat huikean hienot. Näköalat ovat mahtavat koko matkan ajan ja päätepisteelle eli majakalle asti kannattaa todellakin jatkaa! Perillä on myös kahvila, joka tietenkin sulki ovensa vessan ja kahvin välillä (ensimmäisen ehti, toista ei).



Tie oli koko matkan hyvässä kunnossa, mutta erit. isoille autoille kapea. Onneks oli Abarth :) Sateella en mutkatielle lähtisi, enkä epävarman kuskin kyydissä, muuten kyllä! Sesonkina liikennettä on tiellä runsaasti, joten stressaavin osa lienee pyöräilijöiden ja autojen väistely kapealla tiellä. Nyt saatiin ajella kaikessa rauhassa. Levikkeitä oli muutamia, niin että matkalla sai halutessaan huilia tai valokuvailla ja kuskillakin oli tilaisuus ihailla maisemia paremmin. Aika paljon oli ulkokurveissa myös suoja-aitoja, mikä on kyllä kiva. 


Muutaman kerran tiellä ja pientareilla näkyi vuohia; sekin mahdollisuus pitää kuskin muistaa.
Uikkareita ei kannata tältä reissulta unohtaa. Alkumatkasta voi poiketa hyvin uimaan.




Paluumatkalla Mallorcan läpi mietimme, mitä paikalliset puuhailevat näin sunnuntaina marraskuussa. Kaksi paikkaa näkyi vetäneen parkkiruudut ja ojanpohjat täyteen. Ilmeisesti Palman ulkopuolinen väki vietti sunnuntaitaan joko Murossa, jossa vietettiin Fira de sa Carabassa -tapahtumaa. Siellä kisailtiin suurimmasta kurpitsasta, syötiin kurpitsa tapaksia ja lapset saivat pyöriä juhlan kunniaksi huvipuistolaitteissa. Aikamoiset fiestat autojen määrästä päätellen! Ja kuinka ollakaan toinen sunnuntaisuosiossa paistatellut oli Festival park -outlet ja viihdealue Marratxissa. Että fiestaa tai festivaalia, niin kyllä nämä mallorcalaiset kodeistaan ulos liikahtavat! Ja saksalaiset omista lomakodeistaan; heitä oli kaikkialla, ja sitten pari suomalaista. Outlettiin jätettiin pari euroa välipalasta ja suklaasta, muuten eivät mitään saaneet myytyä. Se ei silti tee paikasta huonoa :)
Tännekin oli muutama kerääntymyt!
Pimeässä palattiin jälleen. Koska Abarth on niin kiva ja Cocolla omintakeiset iltahuvit, hän peruutteli (sillä lailla hinkuttaen) auton pieneen, ahtaaseen koloon taskuun, vaikka kymmenen metrin päässä oli tyhjää tilaa viidelle autolle. Joskus ei vain tiedä nauraakko paljon vai enemmän :D

Tässä Cocco ja Abarth vielä vuoristossa.
Ja pakollinen (mä pakotan...) maisemaselfie...




5. päivä mökillä, missä tuuli viihtyy, mutta aurinko käy vain kääntymässä

Sää ei suosi. Olkoon se siinä sääraportti lähipäiviltä. On totta, että unelmoin herräämisestä T-paitakeliin ja aurinkovoiteen tarpeeseen. ...