Ja sitten meni sähköt: yksin matkalla osa 2

Koko päivän hiet, hiekat ja rasvat ihollani tulin lomakotiini illalla ja kävelin suoraan suihkuun todetakseni, ettei kylppäriin tullut valoja. Palasin huoneeseen ja todentotta; se oli kaikilta osin sähkötön. Kirosin, pujotin paidan takaisin päälleni ja laitoin viestin isännälleni. Emäntä vastasi, että päivällä on ollut puolen tunnin sähkökatkos, jonka vuoksi pitää jotakin kytkintä kääntää. Apostolos on jo tulossa sen tekemään; hetki vain. Odotan häntä kovasti, koska autoilupäivän aikana olen navigoinut tyhjäksi sekä kännykän että tabletin akut.

Kytkintä käännetään, mutta mitään ei tapahdu. Asuntoja on viisi ja isäntä juoksee siellä täällä. 

Totean, ettei homma hoidu hetkessä ja siirryn patiolle kirjan kanssa. Lämpimässä jääkaapissa sisältö on kohta entinen, joten lataan iltapalaa pöytään ja nostan jalat tuolille. 

Apostolos käy kertomassa, että tuttu sähkömies on pyhän vietossa, mutta lupasi tulla jonkin ajan kuluttua. Vakuutan, ettei minulla ole hätää ja lusikoin pähkinöillä ja hunajalla kuorrutettua jogurttia suuhuni korostaakseni hädättömyyttäni.

Vierähtää aikaa ja portin takaa kuuluu ääniä. Otaksun, että sähkäri on saapunut. Sitten yhtäkkiä itselläni menevät kaapelit epäjärjestykseen: portista tullaan huutaen ja juosten, niin että minäkin hyppään pystyyn. Sähkäri ryntää edellä ja isäntä perässä katuharjaa taivasta kohti huitoen! Vaaratilanteen ollessa ohi selviää, että sähkökaapissa oli jonkun pistiäisen koti (lajityyppi ei selviä, koska nyt keskitytään sähköihin) ja he puolustautuivat agressiivisesti hyökäten. Nyt on Apostoloksella kaksi sormea kuin nivelrikon runtelemat ja toinen korvanlehti saanut ylimääräisen ulokkeen. Onko allergiaa, tulen kysyneeksi. Ei kai sitten ole.

Tuimasta taistosta huolimatta vikaa ei saatu korjattua, koska vika ei siis asukaan sähkökaapissa. Taloon tulee sähköä, mutta siihen se sitten jääkin. Jälleen pahoitellaan ja minä pidän hyvää tsemppiä ja rentoa tunnelmaa yllä syömällä ja lukemalla lisää.

Alkaa olla pimeää ja olen niin onnellinen mukana olevasta otsalampusta! Kaikki laitteeni ovat pimeinä ja olen hivenen huolissani tulevasta yöstä. Eihän yöllä valoja tarvita, paitsi minä. Olen sellainen unihäiriöinen, jolla pilkkopimeys erit. vieraassa paikassa aiheuttaa ajoittain paniikkipomppimista sängystä sun muuta häiriökäyttäytymistä. Mutta ei siitä nyt sen enempää; sähkö olisi kuitenkin kiva

Kun Apostolos tulee kertomaan, että hän yrittää saada toisen, ilmeisesti yksityisen sähkömiehen paikalle, istun jälleen korostetun rennosti patiolla otsalamppu päähäni taikoontuneena ja vakuutan, ettei paniikkia ole. Ei tarvitse pahoitella, kaikki hyvin!

Raitapaitaisen sähkärin tilalle ilmestyy jonkin ajan kuluttua valkopaitainen ja vika on kuulemma paikannettu! Naapurihuoneistossa sähköt jo toimivat. Huokaisen hiljaa helpotuksesta. 

Kun valkopaita tulee kolmenuppisen sähkötaulun luo minun puolelleni, saa hän aikaan kuitenkin vain sen päiväistä välähtelyä, että olen varma meidän kärventyvän tuossa tuokiossa! Kun kuitenkin vielä olen hengissä, alan kuumeisesti miettiä, miten sähköiskun saanut ihminen irroitetaankaan virran piiristä! 

Kyllä valkopaita selvästi ammattilainen on! Hän ilmoittaa löhtevänsä hakemaan paria työkalua.

Koska auringonlasku on tuonut itikkainvaasion otsalamppuni/kasvojeni ympärille ja alan tulla hulluksi, on pakko siirtyä sisätiloihin. Miehet menevät ja tulevat. Nousen lukutuoliltani (iltapala on loppunut) kerran toisensa jälkeen, avaan oven ja he pahoittelevat, kunnes selittävät ja lähtevät.

Kolmannen työkalunhakukierroksen jälkeen Valkopaidalla on oikeat rensselit ja koko taulu purkaantuu pala palata. Nyt minäkin pääsen osallistumaan! Apostolos on jäänyt johonkin ja Valkopaidalta alkaa uhkaavasti kuola valua, kun hän pimeässä näyttää itselleen könnykällä työvaloa pitäen sitä suussan, koska molemmat kädet tarvitaan varsinaiseen hommaan. Tarjoidun auttamaan (please, kuivaa se kännykkä ensin!) ja niin saan vastuutehtävän: osoitan otsallani ja kuolaisella kännykällä aina siihen suuntaan, missä Valkopaita työskentelee. Otsalamppuni saa ansaittua huomiota osakseen ja ehdotankin Valkopaidalle sellaisen hankkimista ensiapupakkiinsa. 

2 tuntia 34 minuuttia myöhemmin sähkötaulu on viittä vaille entistä ehompi. Olen niin helpottunut ja repeämäisilläni täydelliseen hepuliin, kun Valkopaita ruuvaa viimeisiä ruuveja niin testosteronia uhkuen, että jokaisella vääntäisyllä hän päästää miehekkään, pitkän ja syvän ähkäisyn. Tämä kuntosalilla toisinaan kuultu voimain koetusta korostava ääntely kruunaa loistavan päiväni ja olen täysin riemastunut, kun Valkopaita selvästi haltioissaan suorituksestaan ottaa vastaan runsaat kiitoksen ja ylistyksen sanani!

Kun söhköt on saatu toimimaan, pääsen suihkuun ja sitten voinkin laittaa valot sammuksiin ja käydä nukkumaan!