Vuokramökistä on kaunis näkymä järvelle, mutta sen saavuttaakseen laskeudutaan autopaikalta rinnettä alas 100 portasta. Askelmat ovat matalat ja kaide laitettu asianmukaiseksi turvaksi. Oikein sopivaa pakkoliikuntaa pullerolle, pallerolle ja heidän laiskalle koiralleen!
Klo 14.
Cocco lähti jo liikkeelle, alle vuorokausi on oltu mökillä. Hänen pitää vaihtaa kulkuneuvoa. Eilen hän halusi välttämättä lähteä Vespalla, mutta kelien vuoksi hän siirtyy tänään autoon. Ja vaikka ei olisi näitä keli-dilemmoja, olisi jotain muuta, miksi lähteä. Hän se ei jysähdä paikoilleen.
Me jäätiin mökille Alman kanssa. Enkä halunnut kotoa mitään. Se rikkoisi mökkeilyn yksinkertaisuuden, jos tavaramäärä lisääntyisi. Halusin takkaan tulet ja kynttilätkin palamaan, kun on niin tuulista ja koleaa. Alma on yöpuku päällä edelleen. Sillä on siis college-asu lähinnä viileitä öitä varten (esim. veneellä) , kun siltä vietiin lajinomainen pitkä turkki juuri ennen helteitä. Se oli silloin jo läkähtyä. Mutta sittemmin on tullut palellus, koska Suomen kesä. Harmittaa vähän sen puolesta. Eilen illalla puin sille yöpuvun päälle sadepuvun, jotta se tarkeni olla meidän kanssa terassilla järvenliikkeitä seuraamassa ja muissa puuhissa. Kertospukeutumista tämä mökkeily vaatii niin ihmisiltä kuin eläimiltäkin.
Siispä takkatuli. Ja takan reunalle kynttilät. Mutta eihän se tietenkään voinut sujua kuin tanssi taiturilta. Puut olivat nihkeitä, hormi kylmä, matalapainetta ja mitä niitä selityksiä nyt on. Saimme siis savua ilman tulta. Alma, vaikka city-koira onkin, haistoi ongelman ja ilmoitti epäilyksistään poistumalla ulos.
Onneksi sytytyspaloja myydään isoissa pöntöissä ja joku vielä lukee sanomalehtiä! Poltin niitä, minkä kerkesin ja tuuletin, etten paljastuisi heti, kun mies palaa mökille. Sitten kadotin Alman. Savuava tupa ja koira kadoksissa. Ja ne kynttilätkin oli liian lähellä mun hiuksia. Päivitin 112-sovelluksen aikani kuluksi. Olen riski, sellainen city-riski, selvästi.
Alma palasi, kun olin useita kertoja kulkenut takan edestä ulos ja takaisin, huudellut sitä ja ajatellut, että enhän mä viihtynyt partiossakaan ja koska lie olen tulia tehnyt (ei mun ole tarvinnut, kun Cocco laittelee niitä ilokseen ihan liikaakin ja esim. kuumentaa talvella meidän kodin niin, että tuuletan kuumuutta ulos makkarin ikkunasta mennessäni nukkumaan!).
Ehdittiin me onneksi vähän nauttia lämmöstäkin, kun vihdoin suljin ikkunat ja oven, ja sanoin Almalle, että nyt ollaan kyllä ihan tässä sisällä hiljaa ja tuijotetaan tuleen! Sitten soitti Cocco, pariin keraan. Ei, en todellakaan tarvitse kotoa mitään (paitsi ehkä kuivia klapeja, mutta niitä älä tuo!) ja kyllä, täällä on vispilä, jotta saadaan kermaa mansikoiden kylkeen.
Savun hajuinen mökki on nyt lämmin ja kohta me kävellään Coccoa vastaan. Liikkuessa Almakin tarkenee ja mä keräilen askeleita ennen kermavaahtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti