Tikusta asiaa -autoilua

Cocolla on usein miten maanantaina vapaapäivä. Aina silloin tällöin onnistun järjestämään itselleni vapaan samaksi päiväksi. Oikeastaan on hassua, miten nopeasti ja mukamas yllättäen tuli tilanne, että on vapaapäiviä, jolloin ei tarvitse ajatella kenenkään muun tarpeita tai aikatauluja. Siis tuntuu uskomattomalta, että on arkimaanantai ja me voidaan olla kuin kissat uuninpankolla, jos huvittaa.

No, Cocco ei varsin uuninpankolla viihtyvää sorttia. Ei, hän haluaa tavallisesti "lähteä jonnekin". Mun suhde yhteiseen vapaapäivään on enemmän sellainen, että päivään pitäis mahduttaa hivenen jotain hyödyllistä ja siihen rinnalle sitten jotain huvia. Pääasia on tietty, että ollaan yhdessä.

Varsinkin yhteen muuttamisen aluksi minussa nosti päätään pieni mielensäpahoittaja ja yllätin itsenikin siinä, miten tärkeältä yhteiseen aikaan sitoutuminen tuntui. Jos Cocco ilmoitti lähtevänsä parturiin, tunsin hieman mielipahaa, että miten se nyt noin turhaan aikoo käyttää yhteistä aikaa!
Vaikka millaiseen puunaukseen menisi, ei Cocon parturireissuun saa yli puolta tuntia kulumaan. Ja lisäksi hän on muuten aina töissä, joten ymmärrettävää, jos vapaalla ollessaan joutuu uhraamaan tunteroisen johonkin ei yhteiseen asiaan. Enemmän tämä hysteerinen ajankäytön vahtiminen liittyikin aikaan, jolloin ei vielä asuttu yhdessä ja yhteinen aika oli välillä enemmän kuin monen liikkuvan osan yhteensovittamista.

Nykyäänkin rakentelen aikatauluja ja mietin työvuoroja suunnitellessani, että järjestyyhän yhteinen vapaa tasaisin väliajoin. Kerroin juuri Cocolle, että kuulemani perusteella tarvitaan 10 tuntia vkossa yhteistä aikaa, jotta tunneside parisuhteessa säilyy. Siihen siis on tähdättävä!

Yhteinen vapaa on usein sellainen kuin se oli tänään. Ensin tehdään vähän kotitöitä ja sitten lähdetään huviajelulle:)

Lähialueiden ja ylipäänsä kotimaassa tapahtuvan ajelun ideoija on tavallisesti Cocco. Usein tehdään tikusta asiaa, jotta ajelulla olisi ehkä joku kohde, joka on sinänsä täysin toisarvoinen juttu tässä yhteisautoilussa. Cocco valitsee reitin, jolle usein osuu joku ihan vieras, ennen ajamaton pätkä, tai toisinaan päinvastoin; joku mesta, joka on joskus jäänyt mieleen. Usein syödään jossakin puolimatkan paikkeilla.

Viimeksi ajeltiin Nastolan suuntaan. Mukamas-asiamme oli käydä Vapaa-aika.com -myymälässä, josta on ostettu kovassa kulutuksessa olleet rantatuolimme, joista toinen meni rikki. Siellähän niitä nytkin oli ja oli kaikkea muutakin. Mitään ei ostettu:) Sen jälkeen ajeltiin Kuivannon kautta Orimattilaan, käytiin vaihtelun vuoksi paikallisessa K-kaupassa. Onhan se kiva katsastaa, myydäänkö siellä jotain lähituotteita tai poikkeaako tarjonta muuten totutusta.
Toinen olematon asiamme oli käydä Renkonmäen ABC:n Iittalan myymälässä. Ja siellä oli se, mitä kaipasin, eli Fiskarsin tomaattiveitsiä (kolmen setti 10€). Näitä varten tuskin kannattaa kymmeniä kilometrejä ajella:D

Tänään ajeltiin taas. Otettiin suunnaksi Porvoo. Siellä, kylmässä viimassa ei kovin kauaa tällä kertaa viihdytty, mutta vähän ulkoilutettiin Almaa ja syötiin sushia. Asioita, joita voi tehdä toki kotikaupungissakin. Matkalla kuunneltiin Radio Nostalgiaa. Cocco kommentoi tapansa mukaan biisejä, mikä on mukavaa ja viihdyttävää. Mietittiin myös tulevia reissuja ja ajelehdittiin puheissa ensi kesään.

Paluumatkalla poikettiin reitiltä Koskenkylän ruukkialueen ja kartanon verran (mistä kuvat). Ihan parasta on se, kun törmätään johonkin kauniiseen tai mielenkiintoiseen, jota ei ole aiemmin nähty tai noteerattu. Matkalle osui myös Malmgårdin kartano, jota kyllä mennään vielä ihailemaan, kunhan puissa on lehti ja kartanon mäki ei enää kiillä peilijäässä:)

Autoilun juttu on maisemien vaihtuminen eli vaihtelu! Sitä kaipaamme molemmat. Mutta sitten on toinenkin pointti, nimittäin autossa ollaan toisillemme läsnä ja jutellaan usein enemmän kuin kotona, jossa kumpikin on helposti eri huoneissa, omissa touhuissaan. Autoillessa on kuultu paljon toisistamme; kerrottu paikoista, tapahtumista ja ihmisistä; ajasta ennen meitä. Vaihtuvat maisemat ja radiokanavat tuottavat juuri sopivasti jutunjuuria, jos niin kävisi, että ne omasta takaa loppuisivat :)
Siinä se, mun parisuhdevinkki!