Työtä vuoroissa

Jos sen sanon suoraan, mitä vuorotyö itselleni tarkoittaa,  se on ennenkaikkea rytmittömyyttä ja väsymystä vastaan eri tavoin taiteilua ja sinnittelyä.

Yritän avata asiaa selkeästi ja konkreettisesti, koska itselleni ja sitä kautta perheelleni asian ymmärtämisellä on merkitystä. Lisäksi koen, että yhteiskunnan palvelujen järjestämisen,  palkkakeskustelujen, erilaisten säästöjen ja henkilöstöstrategioiden  kannalta on tärkeää ymmärtää, mitä vuorotyö oikeasti on.

Kuvina on hetkiä viime yövuorosta. 

Vilutakki ja perheen tarjoama herkkupala

3-vuorotyö tarkoittaa, että omalla alallani kolmen viikon jaksoon sisältyy vähintään kolmea erilaista työvuoroa, siis aamu-, ilta-, ja yövuoroa. Se montako kutakin vuoroa on kolmen viikon aikana, on usein sattumanvaraista, mutta myös työyksiköllä on siihen vaikutusta. Usein esim. sairaalan vuodeosastolla iltaisin, öisin ja viikonloppuisin on kevyempi miehitys eli arkiaamuissa tapahtumaa ja toimenpiteitä on enemmän ja silloin tarvitaan henkilökuntaakin enemmän (tai näin se lasketaan, vaikka tarvetta olisikin myös muissa vuoroissa).

Sitten on akuutteja ja päivystysluonteisia työpisteitä, kuten omani, synnytyssali. Meillä miehitys pitää olla sama, olipa aamu, ilta tai yö, arki, pyhä tai aattoyö. Toisin sanoen potilasvirta ei ole etukäteen tiedossa eikä henkilökunnan määrää voi siksi määrittää kullosenkin tarpeen mukaisesti. Jokaisessa vuoden vuorokaudessa kätilöitä on vuorossa sama määrä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos vuorot jakaantuisivat tekijöiden kesken täysin tasaisesti, olisi kullakin työvuorolistassaan yhtä monta kaikkia kolmea vuoroa. Siispä työelämä painottuisi/painottuu aika tavalla ilta- ja yöaikaan, koska kaksi kolmesta vuorosta on ilta- tai yövuoroja.

Vauhdissa tankkausta

Onneksi nykypäivänä ymmärretään myös henkilökohtaisia eroja ja tarpeita, joten joku ottaa itselleen mieluummin pari yötä enemmän, kun taas toinen tekee mieluummin useamman aamun. Kuitenkin kaikille tulee kaikkea eli esim. ainoastaan yövuorojen tekeminen ei ole mahdollista, koska työn kehittäminen, koulutukset, työyhteisön palaverit, juoksevat asiat jne. painottuvat arkiaamuihin.

Epäinhimillisintä ei ole se, että joutuu jouluaattona olemaan töissä noin joka toinen vuosi. Ei, paljon vaikeampaa on se että vuorotyöntekijän elämä kulkee ikäänkuin omia latujaan valtavirrasta poiketen. Epätahtisuus vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin. Itselläni vuorotyö on kaventanut kaveripiiriä ja osallistumista sosiaalisiin tapahtumiin. Olisin myös enemmän tekemisissä sukulaisteni kanssa, jos elämä olisi säännöllisempää. Eikä syynä tapaamisten vähenemiseen ole vain erilainen elämänrytmi, vaan myös se, että palautuminen vaatii vuorotyössä aikaa eri tavalla kuin säännöllistä työaikaa tekevillä.

Valmiustilassa on myös kätilö

Meillä töissä pyritään siihen, että yksi viikonloppu kolmesta olisi vapaa. Jos tämä viikonloppu on työvuorolistan ensimmäinen ja seuraavan lista viimeinen, se tarkoittaa että välissä olen neljä viikonloppua töissä. Silloin käy väistämättä niin, että odotettuun viikonloppuvapaaseen tahtoo kasautua paljon toiveita ja odotuksia. Valintojen tekeminen ei ole aina helppoa. Esim. kesä-heinäkuussa on kaksi vapaata viikonloppua ja sinne haluaisi ympätä mm. parisuhdeaikaa, äitilapsiaikaa, ystäväaikaa, perhetaapaamista, kesätapahtumaa, mökkeilyä, kesäretkeä, kotielämää, suunnittelematonta joutoaikaa, rantaelämää, iltarientoa, liikuntaa, kotitöitä, pihaa ja puutarhaa. 

Aina välillä tulee tarve jollekin vapaalle, kun työvuorolista on jo valmis. Edellä kuvaamastani viikonloppuvapaiden vähäisyydestä johtuen on ehkä ymmärrettävää, että vaikka itse saan kivan kutsun kesälauantai-illaksi puutarhajuhliin, en välttämättä voi edes ajatella vuoronvaihtoa kaverin kans. Nimittäin, hän on aivan samalla tavalla odottanut vapaata kesälauantaitaan esim. toista kuukautta. 

Vuorojen vaihdot ovat mahdollisia, mutta jos ne aiheuttavat työvuorohulluuksia, en itsekään halua jo valmiiksi raskasta työvuorolistaani vielä hullummaksi muuttaa, en omalla mutta en myöskään kaverini kohdalta.

Valmista on :)

Elämän rytmittömyys vaikuttaa myös kaikkeen harrastamiseen. Jo kerran viikossa tapahtuva vakituinen meno vaikuttaa työvuoroihin sen verran, että harrastuksen pitää tuntua todella tärkeältä, että rakennan listasta toiseen elämäni sen yhden harrasteillan ympärille. 

Itse olen yövuorojen välissä melko toimintakyvytön eli nämä öiden väliset nukkumispäivät tarvitsen todellakin lepoon ja palautumiseen. Leposyke ja verenpaine jää helposti koholle, mikäli yövuoro on ollut raskas ja nukkuminen sen jälkeen huonoa, joten kevyt kävely on esim. ainoa liikuntamuoto jota voin öiden välissä ajatellakaan. Niinpä vakiharrastuspäivään ei voi osua yövuoro eikä yövuorojen välipäivä, eikä myöskään yövuoron lopetuspäivä. Kuitenkin kolmeen viikkoon pitäisi vähintään mahduttaa neljä yövuoroa, jotka teen kahdessa jaksossa. 

Näyttää rauhalliselta

Tiistain liikuntaharrastus vaikuttaa siis niin, että koko kauden ajan jotkut muut tekevät aina yövuorot ma-ti ja ti-ke. Toisin sanoen vuorotyössä en voi koskaan ajatella vain itseäni. Jokaiselle sallitaan toki rajallinen määrä toiveita, mutta jokainen joutuu myös ajattelemaan kohtuutta siinä, mitä toivoo. Vakituiset toiveet ja vuorojen vaihtaminen ei ole vain minuun vaikuttava asia, se vaikuttaa liutaan työkavereitani ja liutaan meidän kaikkien elinpiiriä.

Tärkeinä työkavereina ovat myös laitoshuoltajat!

Kaikkein hankalinta on rytmittömän elämän mukanaan tuomat elimistön haasteet. Tämä liittyy erityisesti yövuoroihin. Erilaiset nukkumiseen liittyvät ongelmat ovat tavallisia ja nukkumiseen liittyvä kaikenlainen ”kikkailu” on vuorotyöntekijöiden normaalia elämää.

Töissä kuultua ja itse koettua: 

- Yritän nukkua päikkärit ennen yövuoroa, mutta yleensä vaan pyörin sängyssä aikani ja hermostun. 

En nuku koskaan ennen yövuoroa, koska en pysty. Siksi eka yövuoro, varsinkin aamuyö, on yhtä helvettiä. 

- Yövuoron jälkeen joudun pysähtelemään joskus useammankin kerran, kun ajan kotiin. En meinaa millään pysyä hereillä. 

- En osaa nukkua enää lainkaan ilman korvatulppia.

- Syön kotimatkalla omenoita, että pysyn hereillä. 

- Yövuoron jälkeen saan nukuttua vain muutaman tunnin. Koko päivä menee siinä väsymyksessä ja vähän väliä yritän saada unta uudelleen. Iltaa kohti hermostun. 

- Yövuoron jälkeen menen ensin sänkyyni nukkumaan, mutta koska nukun liian vähän, yritän etsiä unen uudestaan paikkaa vaihtamalla. Välillä nukahdan hetkeksi vierashuoneeseen, välillä sohvalle. 

- Viimeisen yövuoron jälkeen laitan herätyskellon soimaan, etten nukkuisi liikaa ja saisin taas rytmin käännettyä. 

- Yövuorojen jälkeen eka yö menee hyvin, mutta jostain syystä seuraavana yönä herään jo aamuyöllä valvomaan. 

- Ilta-aamu tarkoittaa sitä, että nukun tosi huonosti. Yleensä yöuni jää esim. viiteen tuntiin. Sitten kun pääsen kotiin, nukahdan heti sohvalle ja rytmi on aina vain sekaisin. 

- Nukun yl. aina huonosti ennen aamuvuoroa. Se vain on liian aikainen, koska suurinosa vuoroista on iltoja ja öitä. 

Nukahtamisongelmat, univelka ja katkonainen yöuni kuluttavat elimistöä ja riski sairastua eri tavoin kasvaa. Suurin  haaste elimistölle on nimenomaan epäsäännöllinen vuorotyö, joka sisältää yövuoroja. Osa aivojen ja kehon toimintamuutoksista on ohimeneviä, osa on pysyvämpiä.

Valmius nopeaan lähtöön

Muutama esimerkki Työterveyslaitoksen sivuilta:

Sydänterveys: Vuorotyö altistaa painon nousulle ja sydämen rytmihäiriöille. Vuorotyö lisää sydäninfarktin vaaraa noin 20 %.

Syöpä: Vuorotyö lisännee rinta- eturauhas- ja paksusuolen syövän riskiä tietyissä vuorojärjestelmissä. Rintasyövän riskin kasvu voi johtua pimeähormonin erittymisen vähenemisestä yövuorossa.

Epäsäännöllisiä työaikoja tekevillä on todettu enemmän stressiä, hermostuneisuutta ja kroonista väsymystä kuin päivätyöntekijöillä. Eniten oireita on niillä, joiden vuoroihin kuuluu yötyötä.

Työtapaturmia esiintyy yövuorossa enemmän kuin päivävuorossa.

Lisääntymisterveys: Yötyötä tekevillä raskaana olevilla naisilla on todettu enemmän raskauteen liittyvä ongelmia. Yötyötä tekevien naisten lasten syntymäpaino on alhaisempi päivätyötätekevien naisten lapsiin verrattuna.

No, tosiasia on se, että jotta hyvinvointiyhteiskunta pyörii ja palvelut ovat taattuja, on monissa ammateissa tehtävä töitä vuoroissa, joskus jopa vuorotta. Mielestäni on kohtuullista, että vuorotyöstä maksetaan korvauksia. 

Moni vuorotyötä tekevä löytää onneksi työrytmistään myös hyviä puolia. Itse kärsin rytmittömyydestä, mutta olen oppinut pitämään sen tuomasta vaihtelusta ja arkivapaista. Vähän ristiriitaista ehkä, mutta näin se on!

Arkivapaa toi elämään omia hetkiä silloin, kun lapset olivat vielä kotona ja elämä hektisempää. Vuorotyö mahdollistaa myös useamman päivän vapaiden suunnittelun silloin tällöin. Toisin kun joskus kuvitellaan tämä ei todellakaan ole mikään sääntö (että vuorotyöntekijällä olisi esim joka kuussa pidempi kuin kahden päivän vapaa). Lisäksi käy tod.näk. niin että saadaksesi pitkän vapaan, teet myös pitkän putken tai vähintään yhden tuplavuoron. Lisäksi väliin tulee myös yhden päivän vapaita.

Työkavereistani haluaisin sanoa, että joustavampaa työporukkaa saa etsiä! Joustavuus on meillä sellainen ”perushyve”. Vuorotyötä tekevät ymmärtävät toisiaan ja työvuorojen asettamia haasteita henk.koht. elämään. Toisten vapaa-aikaa kunnioitetaan ja ongelmatilanteissa työvuoro-ongelmia pyritään porukalla ratkaisemaan. Parasta on se hetki, kun kiireisen 10-tunnin yön jälkeen aamu koittaa ja aamuvuorolaiset ottavat kantaakseen työt, jotka yö on eteen tuonut. Tiedän, että hoitamani äiti ja perhe siirtyvät hyviin käsiin. Kun työpaikan ovi sulkeutuu, se todella sulkeutuu.

Kanslia, the keuhkot. Työkaverit, the sydän!

Teen vuorotyötä, koska työni synnytyssalissa on minulle tärkeää, eikä työskentely siellä ole mahdollista, mikäli ei pysty työskentelemään kolmessa vuorossa. Asia on siten yksinkertainen, ja sitten kuitenkaan se ei ole lainkaan yksinkertainen.

Tähdet tuikkivat vesisynnyttäjälle