Airbnb-helmi Italian Liguriassa, Castello di Vepossa

Kivitalot ovat kiinni toisissaan. Niitä on rykelmä, kuin ne olisivat vuoren rinteeseen pakettina laskettu. Myös rakennusten välit ovat kivetystä. Auto jätetään kylän pienelle parkkikselle. Sinne niitä mahtuu viisi. Vieraat voivat pysäköidä tien poskeen ennen parkkipaikkaa, vaikka siihen kohtaan, jossa on pyykkinaru. Siinä kuivuvat jalkapallojoukkueen pelipaidat -ei jää epäselväksi, että täälläkin pelataan. 

Kylässä on eletty aina lähes omavaraisesti. Ne jotka ovat jääneet, viljelevät jotakin. Nuoret ovat lähteneet työn perässä muualle. Meidän pienessä kylässämme on enää 15 vakituista asukasta. Castello di Veppo on yksi Veppon alueen neljästä kylästä. Se sijaitsee vihreällä vuoren rinteellä, ja kun kääntää rattia 12km tiukasti puolelta toiselle, kuvittee olevansa jo kaukana ja korkealla. Matka on uskomattoman vihreä! Vihreää koko sävykartan verran ja taivaan vaihtuvat värit siihen päälle. Perille päästessä mieli on metsämaiseman rauhoittama ja kiireet kurveihin unohdettu. 

Saimme tervetuliaisina paikallista leipää, juustoa, makkaraa, viiniä ja oliiviöljyä! Isäntäparimme, eläkeikäiset Paula ja Mario puhuvat välttävästi englantia, mutta ystävällisyys ja vieraanvaraisuus huokuu heistä. He asuvat naapurissa, mutta aina kun näemme Marion, hän on viljelyksillään, työrukkaset kädessä joko menossa tai tulossa. Kertakaikkiaan ihania ihmisiä!

Tervetuliaisherkut

I

Itse asunto on parempi kuin Airbnb:n kuvissa. Siellä on tunnelma ja historia. Valtava kattopalkki on seitsemän metriä pitkä ja se kulkee läpi koko asunnon. Paikalliset kaatoivat, käsittelivät ja kantoivat harttioillaan sen paikalleen. Tuijotan sitä sängyssä joka ilta ennen nukahtamista. Mario on asunut täällä 40vuotta, mutta talo on paljon vanhempi. Ei hän edes tiedä kuinka vanha. Remontointi on ollut heille harrastus, ilmeistä päätellen hiukan turhankin suuri haaste, haave hulluuteen asti. Lopulta tarvitsimme vähän apua, vahvistaa Paula.

Saavumme sunnuntai-iltana ja vähin eväin. Meille kävi suomalaiset... Emme autotohinoissa muistaneet ajatella ruokaostoksia ja nyt kaikki paikat on suljettu. Mutta kun asia tulee puheeksi, kuluu vain hetki, kun olemme kylän ainoassa baarissa ja paiskanneet kättä Stefanon kanssa. Baari ei ole oikeastaan auki, mutta Mario sanoo, ettei se haittaa, eikä etukäteen tarvitse soittaa. Stefanon paikka on yleinen kyläläisten kokoontumispaikka ja nytkin siellä on kourallinen väkeä vauvasta vaariin. Tarvitsetteko vielä jotain? Ilmeisesti tiskin takaa jääkaapista ja varastohuoneesta löytyisi vaikka mitä, mutta kylmäkaapista nurkasta löydämme tarpeelliset vedet, oluet ja mehut -leipä ja leikkeleethän meitä odottivat asunnossamme! 

Mikko kysyy onko valkoviiniä myynnissä? Kohta sitä ilmestyy tiskille 1,5 litran tyhjässä vesipullossa! Belissimo, me olemme valmiita iltapalalle.

Mario naurahtaa, kun tuloiltana juttelen (huolestuneena) säätiedotuksesta. Hän levittää kätensä taivasta kohti: sää on mikä on, katsot vain taivaalle! Totta, yritän ottaa oppia, heti, muuttaa Foreca-asennettani paikallisempaan suuntaan. Ja kaikkea me saamme; sadetta, sumua ja aurinkoa ja hellettä. Asunnon terassiparveke on suojaisa olohuoneemme. Vain tuuli, linnunlaulu ja kylän kirkonkellot tavoittavat meidät. 

Näkymä makuuhuoneesta parvekkeelle

Yöllä on viileää, nukumme hiljaisuudessa autuaina. Mökkeily sopii meille, myös Italiassa.

Kohteen sivulle Airbnb:ssä pääset tästä!

Kun mokasta tuli Mokka: autonvuokraus Italiassa

Hän teki virheen! Meinas harmittaa, jopa suututtaa ja ihan oma moka. Olin vuokraamassa autoa etukäteen Bergamosta netin kautta. Sitten kuitenkin ajattelin, että sesonki ei ole vielä kuumimmillaan ja vuokraamoja on pilvin pimein, joten hoidetaan vuokraus vasta paikan päällä, jolloin Cocco voi halutessaan tehdä tarkentavia kysymyksiä autosta. Meillä oli ajatus Fiat 500:a, joita on täällä paljon, joka olisi kiva testata ja sillä olisi helppo sukkuloida kapeilla kaduilla.

Meillä oli iltalento, Lappeenrannasta, Ryanilla muuten 75€/hlö, ja olimme perillä juuri ennen puoltayötä. Tarkoitus oli miettiä autoasiaa vasta aamulla, mutta koska muutaman vuokraamon tiskillä oli vielä virkailija, kävin kysäisemässä kahdelta Fiattia seuraavaksi aamuksi. Vähän yllätyin, kun tuli eioota, mutta ei vain Fiatin suhteen vaan ylipäänsä autojen suhteen! Heräsi ajatus, että täällä on siis  jo muutama muukin turisti...

Viisastuneena jatkoin projektia netin kautta heti aamulla, mutta lähin vuokraamo oli sunnuntaisin kiinni ja joidenkin vuokraamojen nettivaraus ei onnistuisi, koska aikaa vuokrauksen alkuun olisi vain tunteja. 

Lopulta soitin yhteen firmaan, josta tyttö sanoi, että ehkä myöhemmin iltapäivällä palautuu autoja, mutta ei hän vielä tiedä mitään luvata. Hmm...

Päätin kysyä respasta. Heillä olikin kontakti pienempään yksityiseen vuokraamoon, joka toisi auton hotellille. Piti unohtaa Fiat, siis mikä vaan pikkuauto kävisi. Respa soitteli pitkin aamua ja vielä ennen kuin lähdimme, mutta toisessa päässä tuuttasi varattua.

Päädyimme takaisin lentokentälle, jossa on vuokraamojen tiskejä rivissä. Ja ihmisiä jonoissa. Pitkissä jonoissa! Kello oli 10.30 sunnuntaina ja hän oli todellakin tehnyt virheen!

Cocco asettui toiseen jonoon (Budget, Avis), minä toiseen (Loca-auto, Enterprice). Eioota, liian isoa autoa ja kiskurihintaa. Vaihdettiin jonoja (Inter-car, Sixt), joista jälkimmäinen oli bisneksessään huipulla. Tarjosivat Fiat 500 viideksi päiväksi hintaan 550€, kun olin aiemmin katsonut, että vakuutuksen kattavuudesta riippuen hinta voisi olla jotain välillä 100-250€. Virkailija tiskillä totesi ystävällisesti, että koska autoja on vähän tänään, niin hinnat nousevat. No aivan, voi mua!

Halusimme vuokrata myös navigaattorin. Tämän kerron siksi, että sen hintahaarukka oli 8-19€/vrk!! Ja samoin eroa tuli, kun lisäsi pakettiin toisen kuljettajan.

No meidän aamupäivä jatkui vuokraamojen tiskien välillä vielä tovin. Ja uskokaa mua, lopulta vuokraus tapahtui (kun mukaan lasketaan edellispäiväiset ja aamupuhelut) y-h-d-e-k-s-ä-n-n-e-l-t-ä vuokrasfirmalta!! Ja me selvittiin ihan riitelemättä, mikä osoittaa mun mielestä melko toimivaa parisuhdetta, heh.

Päädyimme epätyypilliseen versioon, joka on jo osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Opel Mokka maksoi 350€ (Sicily by Car) täysvakuutuksella, viideksi päiväksi, messissä toinen kuski ja autossa navi. Tämä ei ehkä ole ihan budjettimatkailua, mutta näin tällä kertaa. Vielä sanottakoon, että alle satkulla olisi irronnut Clio minimillä vakuutuksella, mutta me ajetaan melko paljon ja majapaikkamme on tuhannen mutkan takana vuorilla, joten pulleron ja palleron alle tarvittiin vähän tehoakin. Lisäksi tämän paikallisen ajotyylin sekaan en lähtis minimivakuutuksella.

Nyt kun ajokilometrejä on takana yli 500 (edit. lopulta niitä tuli reilussa neljässä päivässä n. 1250), täytyy sanoa, että näkymät Mokasta on hyvät! Kiva istua vähän korkeammalla, kun kieputaan maisemareitillä. Ja hullussa liikenteessä tulee myös turvallisempi olo, kun ei kurvailla ihan ruohonjuuritasolla. Kapeat tietkään eivät saisi meitä enää vaihtamaan Fiatiin. Kokeillaan sitä sitten jossain muualla.

Cocco menestyy ratissa hyvin. Sillä on äkäiset liikkeet, hyvä arviointikyky ja kylmät hermot. Ja suomalaiset voimasanat tuntuivat myös toimivan loistavasti. Mulla on, no, navigaattori ja selfietikku... :D

En ajatellut toistaa tätä mokaa heti ensi vuonna, joten tsekkauslista itselleni ja muille kiinnostuneille: 

- hanki vuokra-auto netistä etukäteen (tai perustele itsellesi hyvin, miksi et niin tee...)

- mieti, minkälaisen auton oikeasti tarvitset, montako mahdollista kuljettajaa, lisävarusteita (esim.    turvaistuimia)

- vertaa hintoja, ole tarkkana erilaisten pakettien ja tarjousten kanssa (erit. vakuutukset)

- varmista maksutavat (esim. käteinen ei käy kaikissa tilanteissa)

- varmista varaako vuokrafirma luottokortilta vakuutussumman "pantiksi" ja varaudu siihen 

- tarkista toimisto- tai muut mahdolliset lisäkulut

- mieti tarvitsetko navigaattorin (esim tällä reissulla se oli MUST)

- valokuvaa auton kolhut ennen kuin starttaat ja katsasta kunto muutenkin

- varmista, ettei vuokraan sisälly kilometrirajoitusta 

- varmista polttoainekäytäntö (esim. täysi tankki vuokrattaessa ja palautettaessa)

- sovi palautusaika ja paikka

- talleta vuokrafirman yhteystiedot hyvin
Kerrothan, jos listasta puuttuu mielestäsi jotain oleellista!

Klikkaa hyvää tietoa aiheesta täältä: Autoliitto!

Mokan perä ja oikealla siintää ihana Castello di Veppo, missä majoituimme neljä päivää

Käsimatkatavaroilla matkustaminen eli näin pakkaan pienesti

Aloitetaan lopputuloksesta :) Lentolaukku ja reppu lähtevät mukaan, enkä siis tässä tapauksessa maksa lainkaan ruumaan menevästä matkatavarasta. Lentolaukun olen valinnut painon (kevyt) ja helpon liikuteltavuuden perusteella. Sisuksiltaan(kin) se on hyvin tavanomainen. Reppuun pakkaan myös pienen käsilaukun, jota voin käyttää reissussa.

 

Minusta on tullut vähitellen kuutiopakkaaja :) Packing cupes eli pakkauskuutiot ovat ohutta kangasta olevia pusseja, joihin vaatteet pakataan tiiviisti, jolloin ne vievät vähemmän tilaa laukussa ja pakkautuvat kompaktisti. Itselläni ei ole sellaista ilmatiivistä kompressiopussia, mutta hankintasuunnitelmissa on ollut. Kompressiopussi minimoi tilantarpeen parhaiten. Kun pussi on pakattu, siitä rullataan tai puristetaan ilmat ulos.

Mulla on pakkauskuutioita useita kokoja, mutta lentolaukkuun pakkasin nyt yhden ison, koska se on

juuri sopiva mitoiltaan ja sen lisäksi toisen pienen. Iso on siis kaksipuoleinen ja niin mulla on housuosasto ja paitaosasto erikseen :) Pienessä pussissa ovat alusvaatteet, sukat ja simmarit.

Takki, villatakki ja housut ja shortsit

Paidat x 5 ja yksi mekko

Sateenvarjo ja ohut pyyhe mahtuu hyvin kuutioiden lisäksi

Tuplapussi pakattuna

          Raskaimmat kengät eli lenkkarit puen lennolle, sandaalit ja flip flopit menevät laukkuun

Käsimatkatavaroilla matkustettaessa haastavinta on ehkä nestemäisen kosmetiikan kanssa. Litran suljettavaan pussiin max 100 ml:n pakkauksissa on mahdutettava kaikki. Tämä riittää harvoin, mikä tarkoittaa sitä, että matkakohteesta ostan vähintään aurinkorasvan vartalolle. Jos olen hotellissa, käytän talon tarjoamaa shampoota yms. 

Hammasharja ja lääkkeet

                        

Reppuun pakkaan rahat, kortit, nesteet, lääkkeet, elektroniikan ja viihdykeet. Tämä siksi, että ne ovat helposti saatavilla sekä lennon aikana että turvatarkastuksessa. 

iPad, kamera ja kuvan napannut kännykkä latureineen lähtevät aina mukaan :)

                              

Viihdykkeitä :)

Periaatteessa selviäisin näillä tykötarpeilla paljon pidempäänkin (kesäreissulla), kuin viikon, kunhan vain pääsisi välillä pyykille. Mikäli kohde on sellainen, että ostoksia tulee tehtyä, on paluulennolle  välillä ostettu etukäteen yksi ruumaan menevä laukku.

Matkavaatteiksi puen paidan, pitkäthousut, lenkkarit ja villatakin. Myös yksi kaulahuivi on repussa mukana. Nämä valitsen sen mukaan, että tarvittaessa voin käyttää kaikkia myös kohteessa. Lisäksi pyrin puen päälleni ne, jotka veisivät laukussa eniten tilaa.

Painon perusteella mahtuisi vielä tuliaisiakin! Lentoyhtiöstä riippuen käsimatkatavarat saavat painaa esim 8-10kg

Aina äiti

Olen alaston, ilman rihman kiertämää, läpinäkyvä, luettavissa kuin iltapäivälehti. Kulmakarvojen asennosta, silmien katseesta, vartalon liikkeestä tulkittavissa. Ajatuksen kulkuni on ennustettava ja kommentti arvattava. Sellaista on olla äiti. He tietävät ja tuntevat minut, minun tyttöni.

He ovat nähneet minut parhaimmillani ja karuimmillani: surussa, tummissa syövereissä, nauramassa koko naamalla, suuttuneena överikilareissa, pettymyksen vaimentamana ja rajattomasti rakastavana, anteeksiantavana, mokanneena, kironneena, ymmärtävänä ja arkisen tasaisena, umpiväsyneenä, kyynelistä kasteltuna onnesta ja ilosta.

Me kolme olemme kulkeneet yhdessä yli 18 vuotta ja se on vähän sekä paljon. Meitä kolmikkona tiivistivät vuodet, jolloin arjessa olimme vain me kolme.

Olen yrittänyt välittää heille ajatuksia, sellaisia, jotka auttaisivat heitä olemaan hyviä ja sallivia itselleen ja toisille. Olen auttanut heitä löytämään työkaluja, joilla pärjäisi muuttuvassa ja vaatimuksia sylkevässä maailmassa. Olen tarjonnut silmälasit ajatuksenani osoittaa, kuinka paljon valoa ja mahdollisuuksia maailmassa onkaan. Mutta he valitsevat ja suodattavat. Saavat kasvattaa oman puunsa.

Tosiasia on, että äitiys on muokannut, opettanut ja kasvattanut minua enemmän kuin mikään muu elämässäni. Lapset monistivat ilon, surun, huolen ja rakkauden. Se on riisunut itsekyyttä, karsinut turhamaisuutta, järjestänyt tarpeita ja suonut täyslaidallisen vaihtuvia sisältöjä elämään. Riittämättömyys ja voimattomuus on usein vienyt polvilleen, mutta lasten pyyteetön rakkaus, ymmärrys ja hyväksyminen on nostanut minut pian tukevasti jaloilleni.

He antavat minun hengittää, tehdä omia juttujani, tavoitella tähtiäni. Ja minä teen samoin heille. Samalla he tietävät, että he ovat ihollani, syvimmällä sielussani ja kulkevat mukanani kuin kohdussa kasvaessaan. Minä olen heille aina äiti ja he minulle lapsiani.

Kun ostan kaupasta muovikassin, ajattelen heidän kommenttejaan. Kun luen mielenkiintoisen artikkelin, painan sen mieleeni jakaakseni asian heidän kanssaan. Kun herään painajasesta, mietin ensiksi, onko heillä kaikki hyvin. Kun arvon valintojen välillä, haluan heidän mielipiteensä. Kun haaveilen, tarvitsen heidän kysymyksensä. Kun saan idean, intoilen sen heille ihmeteltäväksi.

Äitiys muuttaa muotoaan vaipan vaihtajasta ajatusten vaihtoon. Jokaisessa ajassa on takkunsa ja taikansa. Tämä matka on uskomaton; kaiken riisuva ja samalla suuren täyttymyksen tuoja, ilon ja onnen lähde, jatkuvan kasvamisen mahdollisuus.

Minun äitini, hän ansaitsee oman tarinansa. Väistämättä siinä on jotain samaa, koska äitiyden perimä on vahva.

Jos en olisi äiti, kasvaisin jostain muusta, syvyydet ja huiput löytyisivät muualta. Kaikki ei ole valittavissa, ei äitiyskään. Siksi, sitäkin suurempi kiitos.

Sairastupa v. 2003

Miten olis samanlaiset tuulipuvut?

Meidän Italian matka lähestyy. Pikkuhiljaa pitäs kurkata kaappiin, että mitkä rytkyt pakataan matkaan ja mitkä päälle. Meinasin sitten kirjoittaa, että kyllä on miehillä helpompaa tässäkin asiassa, mutta ei niin pidä sanoa. Siis että kaikilla miehillä tai tässäkin asiassa. Kamalaa yleistystä ja sukupuolittamista. On siis parempi, että puhun vain meistä ja mun miehestä. Tosin pitää hältä kysyä, että salliiko minun kommentoida ja onko mun ajatukset hänelle totta laisinkaan!

Mutta lähtökohtaisesti Cocolla ei ole lainkaan pukeutumis-tai pakkausongelmia. Ja mullakaan ei ole naiseksi isoja ongelmia. Paitsi, että näin ei voi sanoa, koska määrittelisin nyt naiset yleisesti pukeutumisongelmaisiksi, eikä se ole oikein. Siispä matkustavaisina meillä ei ole suurempia haasteita saada kamoja kilorajoihin (koskee vain kamoja) eikä päättää, mitkä lähtee mukaan. Syy on luullakseni simppeli. 

Ensinnäkin meillä ei ole vaatteita kovin paljon, ei kummallakaan. Ja sitten me käytetään kumpikin vain lemppareita, tilaisuudesta tai ympäristöstä (Cocco myös säästä...) huolimatta. 

Ja tokaks: me matkustetaan entistä useammin pelkillä käsimatkatavaroilla, ainakin menolento, jolloin pakaasit on rajalliset ja vaihtoehdot vähäisemmät.

Yksi asia kuitenkin pulpahtaa mieleeni ajoittain. Kun me ollaan pariskunta, aika tiivis parivaljakko, pullero ja pallero, kuten tyttäreni rehellisen rakastavasti meitä kutsuvat, pitäisikö pukeutumisen jotenkin natsata? Enkä nyt tarkoita samanlaisia tuulipukuja. Mutta joskus aina ihailen pareja, nuorempia tai vanhempia, jotka henkivät samanlaista tyyliä. Ihan sama ollaanko ihan hippiäisinä, rock-teemalla vai sporttisina liikkeellä, mutta jotenkin se on kiva, kun pukeutuminen kertoo ihmisistä jotakin.

Mitä pukeutuminen meistä voisi kertoa? Sitä en välittäis korostaa, ettei kummankaa kroppaa ole ihan iisiä pukea sellaiseksi kuin itse sen haluaisi näyttävän. Tiedättehän... Nykyiset slim fit -mallit: not. Samoin tangosta otettu isompi koko, on todennäköisesti puolisen metriä turhaa kangasta pituussuunnassa. Kummallekaan ei ole suotu pitkiä, hoikkia raajoja. Levein kohta hannaa molemmilla, tasapaksuus on tavaramerkkimme. Cocon murut laskeutuu vatsalle, mulla vähän ylemmäs.

No, eksyin aiheesta. Että siis mitä me nyt sit pukeutumisella italialaisille kertoisimme? Rentoa luonnollisuutta pienellä twistillä, persoonallisella lisällä? Olisko mitään? Tirsk, mä repeän...tää on suorastaan hulvatonta ja lennokasta. 

Pakko lähestyä aihetta toisesta näkökulmasta. Koska Cocco on niin suoraviivainen ja addiktoituu lempparivaatteisiinsa vielä paljon mua intensiivisemmin, hän tekee tavallaan pukeutumisestani helppoa. JOS haluan, että pariskuntana pukeudumme edes vähän samansuuntaisesti, voin etsiä kolmenlaista asua Italian (tai mille tahansa kesä)reissulle: kalifornialaista rantaelämää ja surffikulttuuria tyyliltään ja värimaailmaltaan muistuttavat erit. rennot sortsit ja paita...kertaa kolme ( x3...). Tästä asukokonaisuudesta voin kiittää ja nuijia Cocon veljeä, jonka Kalifornian vuodet ovat luettavissa Cocon vaatekaapista. Ensimmäisen setin (shortsit ja hihaton) saatuaan ei Cocon päätä ole kääntänyt mikään. Todisteeksi laitan pari kuvaa viime vuosilta (n. 3-4 vuotta), jos saan luvan. Hänellä toimii mix and match...

Malibu

Yyteri

Thaimaa

Kotona

Länkipohja

Siellä...

Kuva ja synttärikutsu: Johannes Wilenius

Poros

Ankkuri

Haapsalu

Kuhmalahti

Milos

Ateena

Tässä sitä nyt ollaan. Italialaiset on niin tyylikkäitä, siis monet ja usein. Coccokin on omalla tavallaan cool, kun se on niin oma itsensä noiden kledjujen kanssa olematta tylsä tai joukkoon hukkuva. Mutta miten mä nyt vastaan tähän? Californian girl -style olis kai todella minit/revityt farkkushortsit ja napapaita + rullaluistimet ja pinkki huulipuna? Näettekö mut näissä? Mä näen, onneksi. Niin että ymmärrän olla yrittämättä.

Yritän kääntää tämän vielä yhteen näkökulmaan. Nimittäin, tän miehen rinnalla saan olla oma itseni, pukeutua niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Hän ei ainakaan ole se, joka hymähtelee, naureskelee, kohottaa kulmiaan tai sanoo jotain ikävää. Mutta usein hän huomaa; kommentoi positiivisesti tai kannustavasti. Jos pukeutumisemme ei meitä aina liitä yhteen, hän kyllä näyttää sen muuten. Mulla ei ole syytä huoleen, mulla on syytä iloon ja kiitollisuuteen. 

Silti...

Yritin sanoa, et: ”Cocco, varhaisina vuosinamme sulla oli parit kivat city-shortsit... ” Cocco: ” Ei voi mitään.”